Make Mine Music - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :)

Elokuvan suomennettu nimi on Iskelmäparaati, mutta arvioin/esittelen elokuvat sen nimisinä, minkä nimisinä ne ovat DVD-hyllyssäni.

Make Mine Music esittää meille Fantasian tavoin pieniä animaatiopätkiä, joista osa on animoitu jonkin laulun perusteella, ja osaan laulu taas on tehty ihan vain tätä tiettyä animaatiopätkää varten. Make Mine Music on valmistunut vuonna 1946. DVD:n takakannessa lukee, että elokuva ”näyttää, millä tavalla Walt Disney toteutti uraauurtavan visionsa mielikuvituksellisten tarinoiden ja musiikin yhdistämisestä!” Seuraavaksi paljastan elokuvan juonen, josta voi päätellä jotain Waltin visiosta. 

Elokuva alkaa laululla Make mine music, jonka aikana elokuvan tekijät esitellään. Ensimmäinen lyhyt animaatio kertoo Martineista ja Coysta, jotka ovat kaksi periamerikkalaista sukua, jotka taistelevat toisiaan vastaan metsän keskellä. Animaation alussa lauletaan laulu The Martin and the Coys, joka kertoo sukujen riidan lyhyesti. Suvut taistelevat niin pitkään, kunnes melkein kaikki sukuun kuuluvat ovat kuolleet, ja he katsovat maan päällistä elämää pilvistä. Molemmista suvuista on kuitenkin jäljellä vielä yksi henkilö, toiselta puolelta tyttö, toiselta poika. Yllätys on suuri, kun nämä selviytyjät rakastuvat toisiinsa. Martinin ja Coyn häitä vietetään, ja häissä lauletaan laulut Latotanssi 1 ja Latotanssi 2. Lopussa aviosäätyyn astunut pari riitelee keskenään ihan samalla tavalla kuin heidän sukunsa aikoinaan, ja sukulaiset pilvien päällä saavat olla ylpeitä jälkeläisistään.

Seuraavan animaation aikana soi herkkä ja kaunis kappale Blue Bayou. Animaatiossa kuvataan öistä suota, jossa kaksi kurkea lentelevät kauniisti. Maisemat ovat sinisiä, kauniita ja hitaasti vaihtuvia. 

Tämän jälkeen seuraa riehakkaampi animaatiopätkä. Laulu All the cats join in soi taustalla, kun nuoret amerikkalaisten alut kokoontuvat yhteen tanssahtelemaan jukeboxin tahdissa. Tärkeässä osassa kertomuksessa on sivellin, joka hiljalleen piirtää ihmisiä, ja jonka kanssa ihmiset ovat vuorovaikutuksessa. 

Sitten siirrymme taas herkkiin tunnelmiin. Laulu Without you soi taustalla, kun näytetään sadeikkunaa, kirjettä ja abstrakteja maisemia. 

Tämän jälkeen menemme baseball-kentälle, jossa kotikentän joukkue on häviämässä kisaa. Joukkueen ainoa toive on Casey, paras pelaaja, johon kaikki tytöt ovat ihastuneita ja jota kaikki miehet ihailevat. Kuinka ollakaan, Casey lyö hudin, jolloin kaikki ihailu loppuu. Taustalla soi kappale Casey at the bat, jossa lauletaan Caseyn tarina. 

Seuraava tarina on taas vastakohta edelliselle pätkälle. Kyseessä on laulu Two silhouettes, ja animaatio laulun aikana on hyvin kappaleen nimen mukainen. Kaksi balettitanssijan varjoa tanssii laulun aikana vaihtuvissa maisemissa. Balettitanssijat ovat oikeita ihmisiä, joiden silhuetit on laitettu animaatiomaisemien eteen. Oikkeen on kaunista. 

Vuoroon astuu varmaan elokuvan biiseistä kaikille tutuin kappale: Pekka ja susi. Kappaleessa ei ole sanoja, mutta eri soittimilla on teemat eri henkilöitä varten. Tarina on tuttu jo kappaleen aiemmin kuullleille. Pekka, pieni poika, haluaa lähteä metsästämään sutta, mutta hänen isoisänsä estää poikaa. Onhan touhu aika vaarallista. Isoisän vaivuttua uneen Pekka nappaa mukaansa leikkipyssynsä ja lähtee susijahtiin. Metsästysporukkaan liittyvät Sasha-lintu, Sonja-ankka ja Ivan-kissa. Lopulta he löytävät suden, ja erinäisten sattumusten kautta vangitsevat sen ennen metsästäjien paikalle tuloa. 

Sitten tulee abstraktimpaa taidetta. Kappaleen nimi on After You’ve Gone, ja vaikka nimi kuulostaa surulliselta, on kappale iloinen ja iskevä. Laulu on täysin instrumentaali. Animaatiossa eri soittimet (esim. flyygeli ja viulu) liikkuvat muiden soitinten ja nuottiviivaston muodostamassa maailmassa. 

Seuraava kappale on lempparini tästä elokuvasta. Johnny Fedora and Alice Blue Bonnet kertoo kahden hatun traagisen tarinan. Johnny ja Alice ovat hattuja, jotka rakastuvat toisiinsa hattukaupassa. Sitten Alice ostetaan ja Johnnyn sydän murtuu. Johnny lupaa, että löytää rakkaan Alicensa vaikka maailman ääristä. Myöhemmin myös Johnny ostetaan. Hatun omistajat vaihtuvat, ja Johnny joutuu mukaan mm. kapakkatappeluun. Lopulta Johnny on aivan likainen ja risainen, eikä edes kulkuri huoli häntä. Silloin hänet nostaa katuojasta hevosvaunujenkuljettaja, joka laittaa Johnnyn toisen hevosensa päähän. Kuinka ollakaan, toisen hevosen päässä on Alice Blue Bonnet! Ja niin rakastavaiset kohtaavat jälleen! 

Viimeinen tarina kertoo valaasta, joka halusi laulaa. Kappale The whale who wanted to sing at the met toimii animaatiossa myös kertojana musiikillisen innostuksen ohella. Uutisissa lukee, että aavalta mereltä on löytynyt valas, joka laulaa. Oopperan omistaja Tetti-Tatti päättää lähteä pyydystämään valasta, sillä uskoo, että se on nielaissut oopperalaulajan. Me katsojat saamme kuitenkin tietää, että Willie -niminen valas osaa ihan oikeasti laulaa, jopa kolmessa eri äänessä yhtäaikaisesti! Tetti-Tatti saapuu aluksellaan valaan luo, ja Willie päättää lähteä esittelemään hänelle taitojaan. Willie haaveilee jo kaikista mahtavista oopperoista, joita hän pääsee laulamaan mahtaville lavoille. Totuus on kuitenkin karu, sillä Tetti-Tatti ampuu valaan kuoliaaksi harppuunallaan. Onneksi Willie pääsee kuitenkin jatkamaan laulamistaan taivaassa! 

Make Mine Musicin tausta on mielenkiintoinen. Toisen maailmansodan aikana suurin osa Disneyn henkilökunnasta kutsuttiin armeijan leiviin. Ne, jotka saivat jäädä Amerikkaan, joutuivat tekemään propaganda-filmejä. Tämän työvajeen seurauksena Disneyn studiot täyttyivät keskeneräisistä elokuva- ja tarina-aiheista. Studio (vai peräti itse Walt Disney?) halusi kuitenkin pitää animaatioiden tekemisen voimissaan sodankin aikana, joten studiolta julkaistiin elokuvia, jotka sisälsivät useita lyhyitä animaatiopätkiä. Make Mine Music on yksi tällä ajalla syntynyt tuotos, ja muita samoista lähtökohdista tulevia elokuvia ovat Pennitön ja suruton, Melody Time ja The Adventures of Ichabod and Mr. Toad. Tämä selittää sen, miksi klassikot 8-11 ovat olemassa. 

Make Mine Music ei ole ihmeellinen elokuva. Suurin osa siinä esiintyvistä animaatioista on tylsiä, vaikka mukana on monta ilolla seurattavaa pätkää. Animaatiot, joissa on selkeä tarina ja perinteinen sadun rakenne ovat parasta elokuvassa. Parhaat tarinat ovat Pekka ja susi, Johnny Fedora ja Alice Blue Bonnet sekä Valas, joka halusi laulaa. Vaikka tarina Johnny ja Alice -hatuista saattaa tuntua käsittämättömältä ja tylsältä, se on minusta yllättävän hyvä. Kenties joku tässä elottoman elollistamis-prosessissa kiehtoo sisäistä lastani. Willie-valaan tarina on hyvin traaginen ja surullinen, mutta samalla myös todella hauska. Sävel, jolla kertoja/laulaja kertoo tapahtumat, on minusta jotenkin todella huvittava. On myös hauska nähdä, miten Willie kuvittelee itsensä eri oopperoiden esittäjänä. Lisäksi Tetti-Tatti on aivan hullunkurinen nimi! 

Elokuvassa on pari hyvää musiikkikappaletta (mm. Pekka ja susi, Alice & Johnny), mutta suurin osa musiikista on jotenkin tylsää. Lauluja ei pelasta niiden sanatkaan, sillä moni niistä kertoo animaation juonen. (Olen maininnut laulujen nimet jo juonen kohdalla, joten en rupea toistamaan niitä tässä.) Make Mine Musicin piirrosjälki on ihan hyvää, mutta mielestäni jopa Kolmen caballeron taiteellisuus on parempaa. Erikoisin kohta taiteellisesti on kenties se, kun pensseli alkaa maalata hahmoja All the cats join in -pätkässä, mutta kyllähän pensseli nähtiin jo Saludos Amigos -elokuvassa. Toisaalta tässä elokuvassa animaation hahmot ovat vuorovaikutuksessa pensselin kanssa, joten siitä tulee plussaa! 

Make Mine Music -elokuvasta näkyy selvästi sen amerikkalaisuus. Baseball-, Martins & Coys ja All the cats join in -pätkät tuovat olohuoneisiin selkeää amerikkalaisuuden historiaa. Elokuvasta huomaa myös selkeän konservatiivisuuden: naishahmot eivät tee mitään muuta kuin ovat kauniita, kun taas miehet ovat kaikkien pätkien päähenkilöitä ja täten sankareita. Ainoan poikkeavuuden konservatiivisuuteen tekee Martins & Coys -pätkän nainen, joka samoaa metsissä pyssy kädessä. Tosin tarinan lopussa hänkin on ”iloisesti” naimisissa. Elokuva näyttää amerikkalaisille myös maailmaa, sillä tarinassa Pekka ja susi käväistään kaukana Venäjällä asti! Tässäkin venäläisyyteen liitetään stereotypioita, joista kertoo jo hahmojen nimet (Ivan ja Sasha) sekä turkislakit. Elokuvan viimeisessä tarinassa opimme myös moraalisen opetuksen: valaiden pyydystäminen on pahisten hommaa! 

Palatkaamme vielä lopuksi tekstin alussa mainitsemaani Walt Disneyn visioon. Mielestäni tämä elokuva ei todellakaan esitä Disneyn visiota parhaimmassa valossa. Jos haluaa nähdä visiota tarinoiden ja musiikin yhdistymisestä, kannattaa katsoa Fantasia. En sano, että elokuva on huono, mutta parempiakin Disney-elokuvia löytyy roppakaupalla. 

”Enkö voisi löytää oopperalaulajaa valaan vatsasta?”
- Tetti-Tatti