Magic mirror on the wall... 13.

Tuomari ei tiedä, pitäisikö hänen itkeä vai nauraa. Tällä viikolla ääniä on tullut 110 kappaletta!!!!!!!!!!! Ei muuta kuin kynä ja paperia käteen. :) Pudotusuhan alle joutuivat Merida ja Helinä. Jostain syystä Jane ei saanut yhtään ääntä noista 166 kappaleesta!!!! Taitaa neito olla mielissään! Äänestyksessä taisi kilpailla kaksi äänestäjää keskenään, ja tuomarista tuntuu niin pahalta pudottaa kumpaakaan kilpailijoista pois! Mutta pakko mikä pakko!!!! Tällä viikolla pudotukseen vaadittavat 101 (!) ääntä sai... Merida!!!!

"Tällä hetkellä olen hyvin pettynyt itseeni ja koko kilpailuun. Ehkä se mieli tästä vielä paremmaksi muuttuu. En voinut uskoa, että tuollainen pieni valokasa kuin Helinä voisi voittaa minut!!! Anteeksi sanavalintani. Oli Helinä kyllä hieno vastus, ja kai hän sitten ansaitsi kakkossijan minua enemmän. Vaikka omasta mielestäni minulla on ollut paljon parempia kuvia kuin hänellä!!! On silti ihan mukavaa päästä kotiin lepuuttamaan hermoja tämän raskaan kisan jälkeen. Olen ikävöinyt kovasti vanhempiani ja veljiäni. Haluan kiittää kovasti kaikkia niitä, jotka EIVÄT äänestäneet minua! Toivottavasti heidän onnensa tulee olemaan suotuisa seuraavan kuunkierron ajan! Onnea Helinälle ja Janelle kaksintaisteluun!" Näin meidät hyvästeli Merida. Hänen loppukirinsä kuvien tason kanssa ei aivan riittänyt finaalipaikkaan tällä kertaa, mutta lähellä se oli! Onnea pronssin voittamisesta, Merida, ja kiitos, kun osallistuit kisaan!

Ja nyt on itse finaalin aika!!!! Tällä viikolla kilpailijoita ei arvostella vain yhden kuvan perusteella, vaan luomme katseemme koko kilpailun aikana syntyneeseen kuvasaldoon. Otimme lisäksi neidoista uudet kuvat, joiden aiheena on "rakkaus". Lisäksi neitojen ihanuutta testataan elävällä kuvalla, jonka aiheena on myös "rakkaus". Nämä musiikkivideot ovat neitojen itse suunnittelemia ja toteuttamia. Ei siis muuta kuin finaalikaksikon tekeleitä katsomaan!!!!

Janen kuvat ovat koko kisan ajan olleet hyvin vaihtelevia laadultaan. Toisena viikkona neidolta on tullut hyvä kuva, toisena viikkona huono. Janen hymy on ihanaa katseltavaa, ja sitä olisi ollut ihana nähdä useammissa kuvissa. Tuomari on ihastunut Janessa tämän eläytymiskykyyn, katseeseen, vartalon asentoihin sekä heittäytymiskykyyn. Parhaimmat kuvat Janelta ovat olleet luontokuva (liaani), hymykuva ja vanhempikuva. Janelta löytyy myös mitä hirvittävin kuva, nimittäin tanssikuva. Jane on kuitenkin näyttänyt, että epäonnistumisista huolimatta hän osaa tehdä myös hyvin vakuuttavia ja esteettisiä kuvia! Saa nähdä, toteutuuko Janen motto: "Luota vaan ja aikanaan sä löydät onnen maan!"

Janen rakkaudenkohde on kukapa muukaan kuin Tarzan. Kuvassa pari näyttää paljon paremmalta, kuin tanssikuvassa. Pari liehuu liaanilla viidakon keskellä, ja katsokaa tuota mahtavaa liikkeen tuntua, mikä kuvasta välittyy!!! Puiden varjot maalaavat hienoja kuvia parin vartaloille. Jane näyttää niin rakastuneelta, kuten myös Tarzan. Parin katsekontakti on hieno, ja Janen vieno hymy on mitä uskomattomin! Jane on pukeutunut myös uudenlaiseen asuun, mikä on plussaa. Katsokaa myös, kuinka hellästi pari pitää toisiaan kädestä kiinni. Ah! Ei mitään valittamisen aihetta löydy tästä kuvasta. Mahtavaa!!!



Videossa Jane keskittyy lähinnä Tarzaniin. Laulajaksi on valittu Pekka Kuorikoski, tuo mahtava suomalainen laulaja. Laulu jää kaiken lisäksi soimaan päähän! Pätkissä, joissa Jane näyttäytyy videolla, hän näyttää todella suloiselta ja kauniilta. Tämä on kyllä todellinen rakkaudenosoitus video Tarzanille! Tosin videon lopusta jää vähän ristiriitaiset tunnelmat, mitä parin suhteessa käy seuraavaksi? Mutta tämä vain lisää jännitystä ja halua nähdä lisää Janen tuottamia videoita! Hieno lopetus kilpailulle, Jane!

Sitten on Helinän kuvien vuoro.

Janen tavoin myös Helinän kuvien taso on vaihdellut hyvin paljon kisan aikana. Kisan alussa keijulta tuli aivan loistavia kuvia, loppua kohti kuvien hohdokkuus on vähentynyt. Tuomarin mielestä Helinän parhaimmat puolet ovat hänen valloittava hymynsä, hänen asenteensa sekä loistelias olemuksensa. Helinän etuna on myös hänen pienikokoisuutensa, mikä tuo kuviin tiettyä erilaisuuden vivahdetta. Parhaita kuvia Helinältä ovat olleet hymykuva, juhlapukukuva sekä pahiskuva. Epäonnistumisista huolimatta Helinä näyttää, että kun on pieni ja pippurinen, voi päästä kuinka pitkälle tahansa! Toivotaan, ettei Helinän motto "lentää voin, kauas pois" käy toteen, vaan hän menestyy vielä yhden viikon kisassa!

Helinän rakkaus Peter Pania kohtaan näyttää tuhoontuomitulta Peterin ilmeestä päätellen. Ei se silti rakkauden mahtia haittaa! Kuvassa Helinä esiintyy taas todella pienenä, mutta se johtuu varmasti vain siitä, että Peterinkin on pitänyt mahtua kuvaan. Helinän jalat on aseteltu hyvin sirosti paikoilleen, ja myös hänen käsissään on jotain tiettyä viehkeyttä. Harmi, ettei kasvoja näy, mutta kehon asento pelastaa kasvojen vähäisyyden. Ihan onnistunut kuva.



Helinä on tehnyt videon, jossa ilmaisee rakkauttaan Peter Pania kohtaan. Helinä valitsi taustalaulajiksi Westlifen, joten musiikki tulee englanniksi. Tällä Helinä osoittaa tahtoa osallistua kansainvälisille markkinoille. Videossa Helinä tuo esiin huolensa, että muutkin neidot ovat kenties kiinnostuneita Peter Panista, ja Peter Pan heistä. Voiko ihana keiju voittaa heidät kaikki? Katsokaa video loppuun, niin saatte sen kenties selville... Oikein vakuuttava ja hienosti leikattu video Helinältä!


Nyt olemme nähneet molempien finalistiemme parhaimmat suoritukset. Antakaamme molemmille suosionosoitukset, sillä ne he ovat ansainneet. Jee jee!!!! Hubaa!!! Jee!!! Noin. Äänestäkää sitä kilpailijaa, joka teidän mielestänne ei ansaitse voittoa Ken on maassa kaunehin? -kisassa. Ensi viikolla selviää, kuka on tämän vuoden voittaja!!!!

Magic mirror on the wall... 12.

Tervetuloa Ken on maassa kaunehin? -kisan kahdennentoista jakson pariin! Tällä viikolla äänestysuhan alle joutuivat Giselle, Helinä ja Merida. Tilanne on nyt hyvin mielenkiintoinen, sillä tämän jälkeen kaikki kilpailijat ovat olleet ainakin kerran pudotusuhan alla. Kaikki, paitsi Jane. Tai olihan hänkin viime vuoden kisassa... Mutta palatkaamme putoajaan. Neljänneksi kisassa tuli Giselle.

Onneksi Giselle ei pyörtynyt kuultuaan lähdöstä, sillä se meinasi olla lähellä. "Aah! Ei ole todellista! Kuinka... kuinka... kuinka tämä on mahdollista? Oih! Enkä edes löytänyt ma ensirakkauden kohdetta! Se jos olisi tapahtunut, olisi päivä pelastunut, ja aurinko olisi paistanut ahdinkooni syvään. Voih! Nyt joudun lähtemään yksin kotiini. Onneksi kaikki rakkaat eläinystäväni odottavat minua siellä!" Älä sure Giselle, onhan neljäs sija kuitenkin aika mairitteleva sijoitus!

Nyt me tiedämme siis kauniin finaalikolmikkomme. Kukapa olisi kilpailun alussa arvannut, että juuri Jane, Helinä ja Merida tulisivat olemaan kolmen parhaan joukko? Ennakkosuosikkeihin kuuluneet Esmeralda ja Kida putosivat melko alkuvaiheessa kisasta pois. Kilpailu onkin ollut hyvin jännittävää alusta alkaen! Menkäämme kuitenkin tämän päivän teemaan, sillä menneisyyttä kerkeämme muistella myöhemmissäkin jaksoissa. Tällä viikolla kilpailijat joutuivat tähän mennessä pahimman haasteensa eteen. Viikon kuvan teema on nimittäin kuva pahiksen kanssa. Neidot joutuivat kohtaamaan pahimman painajaisensa silmästä silmään, ja kuvan pitäisi näyttää vielä onnistuneelta! Katsotaan, miten kärkikolmikkomme selvisi tästä haasteesta. (HUOM! Tuotantotiimimme huolehti kilpailijoiden turvallisuudesta kuvauksen aikana.)

"Valitsimme isäni kanssa Claytonin turvaksemme Afrikkaan lähtiessämme. Emme voineet mitenkään aavistaa, että tuo laukauksista kiinnostunut hullu oli koko ajan gorillojen nahkojen perässä! Ja minä kun luulin häntä ystäväkseni! Hyh... Saan Claytonista vieläkin kylmiä väreitä."

Jane ja Clayton ovat pukeutuneet kuvaan samansävyisiin vaatteisiin. Taustalla on viidakkoa, jossa nämä kaksi aikoinaan taistelivat. Kuvan henkilöiden mukanaan kantamista asioista huomaa selvästi, kumpi on pahis ja kumpi hyvis. Janen kädessä pitämä kirja antaa aivan toisenlaisen sanoman kuin Claytonin haulikko ja viidakkoveitsi. Janen kehonkielestä huomaa selvästi, ettei hän pidä olostaan kuvaustilanteessa. Hän näyttää vetäytyneen mahdollisimman kauas Claytonin luota, hänen olkansa ovat jännittyneen näköiset ja hänen kasvoillaan on hieman pelokas ilme. Ilme näyttää siltä, että Jane yrittää kovasti hymyillä, mutta jokin tuossa raa'assa miehessä pelottaa häntä. Voihan ilme tarkoittaa myös sitä, että yritän tässä nyt mielistellä sinua, ettet tekisi mitään pahaa minulle. Ihan hyvä kuva, mutta hieman vajaaksi jäävä.

"Kapteeni Koukku on ilkeä merirosvo, jonka kanssa joudun koko ajan kommelluksiin. Hän ei näytä millään oppivan, että tälle keijulle ei kannata ryppyillä! Enhän minä tietenkään voi kapteenille oikeasti mitään, sillä hän on niin iso ja minä näin pieni. Mutta yhdessä Peterin kanssa olemme päihittäneet hänet monta kertaa!"

Helinä ja kapteeni Koukku ovat kuvassa hyvin lähekkäin toisiaan. Kuvasta näkyy hyvin selkeästi Helinän kipakka luonne ja urheus -  onhan hän mennyt torumaan kapteenia aivan tämän nenän eteen! On kurjaa, että Helinä näkyy kuvassa niin pienenä ja jotenkin epäselvänä, sillä asento ja ilme näyttävät mahtaville! Toki voisihan keijua moittia siitä, että asento ei ole kovin kauneuskuvamainen, koska kädet sojottavat sinne tänne ja takaapäin katsottuna keijun hameen alle näkyisi varmasti. Mutta emme moiti, vaan sanomme, että oikein on hyvä kuva! Ainoa asia mikä pilaa sen, on kapteeni Koukun iso ja ruma pää. ("Mitä tuli sanottua?" "Ei mitään, kapteeni! Vain sitä, että näytätte oikein hyvältä kuvassa!" Sitähän minäkin...")

"Mor'du on iso ja ilkeä karhu, jolla on kymmenen miehen voimat. Jopa isäni on joutunut pulaan karhun kanssa, sillä Mor'du söi isältäni toisen jalan. En pidä siitä ajatuksesta, että tuo karhu vaeltelee yhä jossain kylämme läheisyydessä... Olen kohdannut karhun kerran, enkä tahdo kohdata häntä toiste. Näen vieläkin painajaisia tuosta pedosta."

Anteeksi Merida, kun jouduit kohtaamaan karhun vielä toisen kerran. Mutta mikä kuva tästä kohtaamisesta syntyikään! Aivan upea! Tai eihän se ole upeaa kun toinen pelkää, mutta kun kuvaustilanne oli kuitenkin turvallinen, niin Merida on saanut upeaa pelkoa kuvaan mukaan! Ja miten hän on ikinä uskaltanut mennä noin lähelle karhua! Ehkä hän yrittää tällä kuvalla lunastaa paikkaansa takaisin kahden peräkkäisen pudotusuhan alla olemisen jälkeen... Ja sen hän tekee upeasti!


No huhhuh! Siinä olivat tämän viikon hurjat kuvat. Oli jännää huomata, miten eri tavoilla kilpailijat suhtautuivat vihollisensa näkemiseen: Jane oli mielistelevällä tuulella, Meridaa pelotti kauheasti, kun sen sijaan Helinä lähti suoria päätä hyökkäämään vastustajaansa kohti. Upeita kuvia kyllä kaikki! Oikeat neidot ovat päässeet loppusuoralle! Muistakaa äänestää taas inhokkianne, sillä sen perusteella ensi viikolla selviää, ketkä kaksi taistelevat vuoden 2013 Ken on maassa kaunehin? -tittelistä!!!! Jiihaa!!!!

Make Mine Music - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :)

Elokuvan suomennettu nimi on Iskelmäparaati, mutta arvioin/esittelen elokuvat sen nimisinä, minkä nimisinä ne ovat DVD-hyllyssäni.

Make Mine Music esittää meille Fantasian tavoin pieniä animaatiopätkiä, joista osa on animoitu jonkin laulun perusteella, ja osaan laulu taas on tehty ihan vain tätä tiettyä animaatiopätkää varten. Make Mine Music on valmistunut vuonna 1946. DVD:n takakannessa lukee, että elokuva ”näyttää, millä tavalla Walt Disney toteutti uraauurtavan visionsa mielikuvituksellisten tarinoiden ja musiikin yhdistämisestä!” Seuraavaksi paljastan elokuvan juonen, josta voi päätellä jotain Waltin visiosta. 

Elokuva alkaa laululla Make mine music, jonka aikana elokuvan tekijät esitellään. Ensimmäinen lyhyt animaatio kertoo Martineista ja Coysta, jotka ovat kaksi periamerikkalaista sukua, jotka taistelevat toisiaan vastaan metsän keskellä. Animaation alussa lauletaan laulu The Martin and the Coys, joka kertoo sukujen riidan lyhyesti. Suvut taistelevat niin pitkään, kunnes melkein kaikki sukuun kuuluvat ovat kuolleet, ja he katsovat maan päällistä elämää pilvistä. Molemmista suvuista on kuitenkin jäljellä vielä yksi henkilö, toiselta puolelta tyttö, toiselta poika. Yllätys on suuri, kun nämä selviytyjät rakastuvat toisiinsa. Martinin ja Coyn häitä vietetään, ja häissä lauletaan laulut Latotanssi 1 ja Latotanssi 2. Lopussa aviosäätyyn astunut pari riitelee keskenään ihan samalla tavalla kuin heidän sukunsa aikoinaan, ja sukulaiset pilvien päällä saavat olla ylpeitä jälkeläisistään.

Seuraavan animaation aikana soi herkkä ja kaunis kappale Blue Bayou. Animaatiossa kuvataan öistä suota, jossa kaksi kurkea lentelevät kauniisti. Maisemat ovat sinisiä, kauniita ja hitaasti vaihtuvia. 

Tämän jälkeen seuraa riehakkaampi animaatiopätkä. Laulu All the cats join in soi taustalla, kun nuoret amerikkalaisten alut kokoontuvat yhteen tanssahtelemaan jukeboxin tahdissa. Tärkeässä osassa kertomuksessa on sivellin, joka hiljalleen piirtää ihmisiä, ja jonka kanssa ihmiset ovat vuorovaikutuksessa. 

Sitten siirrymme taas herkkiin tunnelmiin. Laulu Without you soi taustalla, kun näytetään sadeikkunaa, kirjettä ja abstrakteja maisemia. 

Tämän jälkeen menemme baseball-kentälle, jossa kotikentän joukkue on häviämässä kisaa. Joukkueen ainoa toive on Casey, paras pelaaja, johon kaikki tytöt ovat ihastuneita ja jota kaikki miehet ihailevat. Kuinka ollakaan, Casey lyö hudin, jolloin kaikki ihailu loppuu. Taustalla soi kappale Casey at the bat, jossa lauletaan Caseyn tarina. 

Seuraava tarina on taas vastakohta edelliselle pätkälle. Kyseessä on laulu Two silhouettes, ja animaatio laulun aikana on hyvin kappaleen nimen mukainen. Kaksi balettitanssijan varjoa tanssii laulun aikana vaihtuvissa maisemissa. Balettitanssijat ovat oikeita ihmisiä, joiden silhuetit on laitettu animaatiomaisemien eteen. Oikkeen on kaunista. 

Vuoroon astuu varmaan elokuvan biiseistä kaikille tutuin kappale: Pekka ja susi. Kappaleessa ei ole sanoja, mutta eri soittimilla on teemat eri henkilöitä varten. Tarina on tuttu jo kappaleen aiemmin kuullleille. Pekka, pieni poika, haluaa lähteä metsästämään sutta, mutta hänen isoisänsä estää poikaa. Onhan touhu aika vaarallista. Isoisän vaivuttua uneen Pekka nappaa mukaansa leikkipyssynsä ja lähtee susijahtiin. Metsästysporukkaan liittyvät Sasha-lintu, Sonja-ankka ja Ivan-kissa. Lopulta he löytävät suden, ja erinäisten sattumusten kautta vangitsevat sen ennen metsästäjien paikalle tuloa. 

Sitten tulee abstraktimpaa taidetta. Kappaleen nimi on After You’ve Gone, ja vaikka nimi kuulostaa surulliselta, on kappale iloinen ja iskevä. Laulu on täysin instrumentaali. Animaatiossa eri soittimet (esim. flyygeli ja viulu) liikkuvat muiden soitinten ja nuottiviivaston muodostamassa maailmassa. 

Seuraava kappale on lempparini tästä elokuvasta. Johnny Fedora and Alice Blue Bonnet kertoo kahden hatun traagisen tarinan. Johnny ja Alice ovat hattuja, jotka rakastuvat toisiinsa hattukaupassa. Sitten Alice ostetaan ja Johnnyn sydän murtuu. Johnny lupaa, että löytää rakkaan Alicensa vaikka maailman ääristä. Myöhemmin myös Johnny ostetaan. Hatun omistajat vaihtuvat, ja Johnny joutuu mukaan mm. kapakkatappeluun. Lopulta Johnny on aivan likainen ja risainen, eikä edes kulkuri huoli häntä. Silloin hänet nostaa katuojasta hevosvaunujenkuljettaja, joka laittaa Johnnyn toisen hevosensa päähän. Kuinka ollakaan, toisen hevosen päässä on Alice Blue Bonnet! Ja niin rakastavaiset kohtaavat jälleen! 

Viimeinen tarina kertoo valaasta, joka halusi laulaa. Kappale The whale who wanted to sing at the met toimii animaatiossa myös kertojana musiikillisen innostuksen ohella. Uutisissa lukee, että aavalta mereltä on löytynyt valas, joka laulaa. Oopperan omistaja Tetti-Tatti päättää lähteä pyydystämään valasta, sillä uskoo, että se on nielaissut oopperalaulajan. Me katsojat saamme kuitenkin tietää, että Willie -niminen valas osaa ihan oikeasti laulaa, jopa kolmessa eri äänessä yhtäaikaisesti! Tetti-Tatti saapuu aluksellaan valaan luo, ja Willie päättää lähteä esittelemään hänelle taitojaan. Willie haaveilee jo kaikista mahtavista oopperoista, joita hän pääsee laulamaan mahtaville lavoille. Totuus on kuitenkin karu, sillä Tetti-Tatti ampuu valaan kuoliaaksi harppuunallaan. Onneksi Willie pääsee kuitenkin jatkamaan laulamistaan taivaassa! 

Make Mine Musicin tausta on mielenkiintoinen. Toisen maailmansodan aikana suurin osa Disneyn henkilökunnasta kutsuttiin armeijan leiviin. Ne, jotka saivat jäädä Amerikkaan, joutuivat tekemään propaganda-filmejä. Tämän työvajeen seurauksena Disneyn studiot täyttyivät keskeneräisistä elokuva- ja tarina-aiheista. Studio (vai peräti itse Walt Disney?) halusi kuitenkin pitää animaatioiden tekemisen voimissaan sodankin aikana, joten studiolta julkaistiin elokuvia, jotka sisälsivät useita lyhyitä animaatiopätkiä. Make Mine Music on yksi tällä ajalla syntynyt tuotos, ja muita samoista lähtökohdista tulevia elokuvia ovat Pennitön ja suruton, Melody Time ja The Adventures of Ichabod and Mr. Toad. Tämä selittää sen, miksi klassikot 8-11 ovat olemassa. 

Make Mine Music ei ole ihmeellinen elokuva. Suurin osa siinä esiintyvistä animaatioista on tylsiä, vaikka mukana on monta ilolla seurattavaa pätkää. Animaatiot, joissa on selkeä tarina ja perinteinen sadun rakenne ovat parasta elokuvassa. Parhaat tarinat ovat Pekka ja susi, Johnny Fedora ja Alice Blue Bonnet sekä Valas, joka halusi laulaa. Vaikka tarina Johnny ja Alice -hatuista saattaa tuntua käsittämättömältä ja tylsältä, se on minusta yllättävän hyvä. Kenties joku tässä elottoman elollistamis-prosessissa kiehtoo sisäistä lastani. Willie-valaan tarina on hyvin traaginen ja surullinen, mutta samalla myös todella hauska. Sävel, jolla kertoja/laulaja kertoo tapahtumat, on minusta jotenkin todella huvittava. On myös hauska nähdä, miten Willie kuvittelee itsensä eri oopperoiden esittäjänä. Lisäksi Tetti-Tatti on aivan hullunkurinen nimi! 

Elokuvassa on pari hyvää musiikkikappaletta (mm. Pekka ja susi, Alice & Johnny), mutta suurin osa musiikista on jotenkin tylsää. Lauluja ei pelasta niiden sanatkaan, sillä moni niistä kertoo animaation juonen. (Olen maininnut laulujen nimet jo juonen kohdalla, joten en rupea toistamaan niitä tässä.) Make Mine Musicin piirrosjälki on ihan hyvää, mutta mielestäni jopa Kolmen caballeron taiteellisuus on parempaa. Erikoisin kohta taiteellisesti on kenties se, kun pensseli alkaa maalata hahmoja All the cats join in -pätkässä, mutta kyllähän pensseli nähtiin jo Saludos Amigos -elokuvassa. Toisaalta tässä elokuvassa animaation hahmot ovat vuorovaikutuksessa pensselin kanssa, joten siitä tulee plussaa! 

Make Mine Music -elokuvasta näkyy selvästi sen amerikkalaisuus. Baseball-, Martins & Coys ja All the cats join in -pätkät tuovat olohuoneisiin selkeää amerikkalaisuuden historiaa. Elokuvasta huomaa myös selkeän konservatiivisuuden: naishahmot eivät tee mitään muuta kuin ovat kauniita, kun taas miehet ovat kaikkien pätkien päähenkilöitä ja täten sankareita. Ainoan poikkeavuuden konservatiivisuuteen tekee Martins & Coys -pätkän nainen, joka samoaa metsissä pyssy kädessä. Tosin tarinan lopussa hänkin on ”iloisesti” naimisissa. Elokuva näyttää amerikkalaisille myös maailmaa, sillä tarinassa Pekka ja susi käväistään kaukana Venäjällä asti! Tässäkin venäläisyyteen liitetään stereotypioita, joista kertoo jo hahmojen nimet (Ivan ja Sasha) sekä turkislakit. Elokuvan viimeisessä tarinassa opimme myös moraalisen opetuksen: valaiden pyydystäminen on pahisten hommaa! 

Palatkaamme vielä lopuksi tekstin alussa mainitsemaani Walt Disneyn visioon. Mielestäni tämä elokuva ei todellakaan esitä Disneyn visiota parhaimmassa valossa. Jos haluaa nähdä visiota tarinoiden ja musiikin yhdistymisestä, kannattaa katsoa Fantasia. En sano, että elokuva on huono, mutta parempiakin Disney-elokuvia löytyy roppakaupalla. 

”Enkö voisi löytää oopperalaulajaa valaan vatsasta?”
- Tetti-Tatti

When the sardine begin the beguine it's music to me!

Musiikki on ihanaa! Disney on ihana! Disneyn musiikki se vasta ihanaa onkin! Muistatteko/arvaatteko elokuvan, mistä kyseinen kappale on peräisin? Voitte arvuutella itseänne, jos ette katso videota samalla, siitä selviää oikeat vastaukset. Ja kysehän on nyt taustamusiikista.

Magic mirror on the wall... 11.

Tuomari on elänyt tämän päivän ihan maanantaissa. Niinpä hänelle oli yllättävä yllätys, että tänään onkin vuorossa jakso Ken on maassa kaunehinta!!! Jee!!! Ei siis muuta kuin kilpailun pariin! Tällä viikolla äänestysuhan alle joutuivat Nakoma ja Merida. 75 prosentin äänivyöryllä kisan kymmenes putoaja on Nakoma.

"Kyllähän tämä olisi pitänyt tietää... Pocahontaskaan ei voittanut viime vuonna, miksi minä olisin siis voittanut tänä vuonna? Olisin tuonut heimollemme kunniaa ja mahdollisuuksia parempaan huomiseen, mutta se kaikki jäi nyt unholaan. Nyyh! Olen kyllä katkera, sillä kaikki loput kilpailijat ovat ilmiselvästi länsimaisen kulttuurin vaaleaihoisia edustajia. Noh, sainpa ainakin hyviä ystäviä kisan aikana, ja koettua mielenkiintoisen kokemuksen." Näin meidät hyvästeli neljä kertaa pudotusuhan alla ollut Nakoma.

Kilpailussa on jäljellä enää neljä kaunista nuorta neitoa. On mielenkiintoista huomata, että kaikilla neidoilla on erilainen tausta, ketään heistä ei voi pitää samaan luokkaan menevänä toisen kanssa. (On yksi keiju, yksi Pixar-prinsessa, yksi piirretty/oikea ihminen -neito ja yksi perinteisten Disney-prinsessojen kanssa monesti yhteen niputettu neito.) Loppukisa on siis erittäin jännittävä! Tällä viikolla kuvauksen aiheena on eläinkuva. Kilpailijat saavat kertoa jotain suhteestaan eläimiin, ja kenties esitellä heille yhden tärkeän sellaisen.

"Hyvin monet eläimet ovat minuun verrattuna todella suuria. Tämän takia pelkään suurinta osaa eläimistä. Kerran kala meinasi syödä minut!!! Parhaiten tulen toimeen lintujen, hiirten ja hyönteisten kanssa. Tosin haukkakin on meinannut syödä minut, joten kaikkien lintujen kanssa en tule toimeen. Hyvä apurini on tulikärpänen nimeltä Lieska. Lieskan kanssa koimme kerran suuren seikkailun, kun minun piti luoda keijujen kuningattarelle uusi valtikka. Lieska on uskollinen, fiksu, mukava ja asioita valaiseva kaveri. Toki Lieska valaisee myös kirjaimellisesti paikkoja, hahah!"

Helinä vaikuttaa kuvassaan jälleen kerran kolmiulotteiselta. Lieska-tulikärpänen lentää Helinän vieressä. Näillä kahdella ei näytä kuitenkaan olevan minkäänlaista kemiaa välillään, molemmat tuijottavat aneemisesti yläoikealle. Helinän suu on mutrussa, eivätkä varjot tee oikeutta hänen kasvoilleen. Keijun hiuksiin on taidettu laittaa hyvin paljon geeliä, sen verran muovimaisen näköiset ne ovat. Sen sijaan on mielenkiintoista nähdä Helinää erilaisessa asussa kuin normaalisti. Hänellä on myös jonkinlainen hattu/huivi päässään piristämässä normaalia kampausta. Kuvassa on silti hyvin paljon parantamisen varaa niin Helinän ilmeessä kuin henkilöiden(?) välisessä kemiassa. Hmh.

"Olen aina rakastanut gorilloita. Eräs lapsuuden haaveistani oli nähdä oikea, elävä gorilla alkuperäisympäristössään. En tuolloin voinut arvata, että tulisin joskus asumaan gorilloiden kanssa! Tarzan on opettanut minut puhumaan gorilloiden kieltä, hän on opettanut minut liikkumaan kuin he ja hän on opettanut gorillat luottamaan minuun. Olen niin paljosta kiitollinen Tarzanille! Tulen toimeen Kalan ja Terkin kanssa, oikeastaan kaikkien gorilloiden kanssa! Normaalisti kotona osallistun nuorimpien gorilloiden hoitoon. Tällä kuvassa olevalla veijarilla ei ole vielä nimeä, koska hän on niin pieni."

Kiitos Jane! Tämä kuva on tuhat kertaa parempi, kuin viime viikon kädetön hirvitys! Janella ja gorillalla on oiva yhteys toisiinsa, aito välittäminen palaa heidän silmissään. Gorillan poikanen makaa hyvin tyytyväisen oloisena Janeen nojaten, joten luottamussuhdekin on kohdillaan. Janen asento sopii kuvaan mainiosti, samoin hänen pörröiset hiuksensa. Ainoa asia, mistä kuvassa voi valittaa, on Janen suu. Se on ihmeellisessä supussa, vaikka olisi paljon nätimpi hymyilevänä. Kai Jane sitten puhuu gorillalle samalla apinoidenkieltä. Kuitenkin oikein mainio suoritus!

"Voi ja ah! Eläimet ovat niin suloisia! Mikäpä voisi ilahduttaa päivää paremmin, kuin eläinystävien näkeminen! Ah! Kaikki eläimet ovat tärkeitä minulle, jokainen eläin on yhtä tärkeä! Oh! Yhdessä eläinystävieni kanssa laulamme, siivoamme ja teemme muita päivän mukavia askareita. Mutta hei! Nyt keksin, mikä olisi vieläkin parempaa kuin eläinystävät! Se olisi ensirakkaus, ja ensirakkauden ensimmäinen suudelma! Ah! Sitä ma toivon!"

Giselle on yhä oma haaveileva itsensä. Kuvaan kanssaan neito on valinnut monta "eläinystävää"; kuvassa on pari kania, kilpikonna, pesukarhu, peura ja lintuja. Eläimet näyttävät viihtyvän Gisellen seurassa hyvin. Kai neidolla on jotain vetovoimaa eläimiä kohtaan. Giselle itse on polvistunut eläinten tasolle, mikä on varsin mainiota. Hänellä on myös hieno yhteys eläimiin, ja neidon katse on hyvin lempeä. Vartalon kieli on hienoa, ja varsinkin kädet on aseteltu mainiosti! Sen sijaan Gisellen leukaperät näyttävät hyvin omituisilta. Ihan kuin hän olisi vetänyt leukaansa sisällepäin, niin ohuelta kasvojen alapiirteet näyttävät. Gisellen korvakin näyttää hyvin pitkältä, ettei neidossa olisi haltianverta? Kuitenkin kuva on vallan hieno!

"Angus on minun hevoseni, ja samalla myös paras ystäväni. Angus ei sano minulle, mitä en saa tehdä, vaan kantaa minut selässään mitä hurjempiin seikkailuihin. Angus ei ole koskaan jättänyt minua pulaan, vaan seisoo aina rinnallani tukevasti neljällä jalalla. Uskon myös, että hevonen on paljon viisaampi, kuin miltä päältä päin näyttää, sellainen palo hänen silmissään elää. Mielestäni hevonen onkin kenties hienoin luomakunnan eläimistä, ja minun Angukseni on upea sellainen."

Kuvassa Merida käyttää hevosta siihen tarkoitukseen, mihin hevosta nyt yleensä käytetään. Onhan se hienoa ratsastaa hevosen selässä. Sen lisäksi Merida ampuu kuvassa jousella kohti taivaita. Jousella ampuminen oli neidon lempiharrastus. Eikö olisi riittänyt, että neito olisi pelkästään ratsastanut? Nyt tuntuu siltä, kuin kuvassa olisi liikaa tapahtumia. Kaiken lisäksi Meridan toinen käsi peittää hänen kasvojensa alaosan, mikä ei ole hyvä juttu. Kuva on kyllä oikein hieno: maisema on upea ja hevonen on upeasti ilmassa. Jokin kuvassa ei kuitenkaan iske, joten se taitaa olla keskitasoa Meridan kohdalla. Tuomari olisi odottanut parempaa kuvaa pudotusuhan alla olleelta neidolta.


Tässäpä olivat tämän viikon eläimelliset kuvat. Ensi viikolla selviää, ketkä kuuluvat uskomattomaan finaalikolmikkoon!!!!! Kannastaa siis äänestää inhokkianne, jotta voitte vaikuttaa tuloksiin!!!

Magic mirror on the wall... 10.

Uusi vuosi ja uudet kujeet ovat koittaneet. Aika on koittanut myös palata lomilta takaisin koulunpenkille. Eräät nuoret neitoset eivät kuitenkaan ole palanneet koulun penkille, vaan elämääkin suurempaan kilpailuun. On siis aika palata takaisin Ken on maassa kaunehin? -kisan pariin!!!! Jee jee!!! Valitettavasti kaikki kilpailijat eivät kuitenkaan päässeet palaamaan lomilta Suomeen, sillä yhden heistä taival päättyi tähän. Pudotusuhan alle joutuivat Giselle ja Anita. Yhden äänen enemmistöllä tällä viikolla putosi Anita.

"Tietysti olen pettynyt itseeni, etten päässyt kisalla tämän pidemmälle. Kuudennelle sijalle pääsijää ei kukaan tule muistamaan. Luulen, että tämä pitkä joulutauko teki hallaa minulle, ja kannattajani kääntyivät minua vastaan. Hmph. Noh, aina ei voi voittaa. Sitä paitsi nyt minun ei tarvitse tulla enää takaisin Suomeen, jossa on paljon kylmempi kuin täällä Lontoossa! Tahdon toivottaa todella paljon onnea muille kilpailijoille jäljellä olevaan kisaan, erityisesti "maanaiselleni" Janelle!" Näin meidät hyvästeli Anita. Kiitos kisaan osallistumisesta! 

Sitten käännetään katse jäljellä oleviin viiteen kilpailijaan. Joku heistä tulee voittamaan tänä vuonna, joku heistä pääsee Tianaksi Tianan paikalle! Ennen voittajan julistamista on kuitenkin vielä noin kuukausi kisaa jäljellä, ja monta kuvaa ottamatta. Menkäämme siis vuoden 2013 ensimmäisiin kuviin. Tällä kertaa aiheena oli tanssi. Toivomme kilpailijoilta siis hyvin liikepitoista kuvaa, joka kuvaa tanssin hurmaa parhaimmillaan! 

Kuvassaan Jane tanssii Tarzanin kanssa. Jollemme tietäisi, että Tarzan on gorilloiden kasvattama viidakossa asuva mies, olisi tämän pukeutumistyyli hyvän maun tuolla puolen. Tarzan näyttää suhtautuvan tanssiin todella innokkaasti. Ikävä kyllä Jane ei näytä yhtä innokkaalta. Kuvasta saa sen vaikutelman, että Tarzan heittelisi Janea puolelta toiselle, ja vaikka Janen huulilla hymyä onkin, näyttää hänen kokonaisilmeensä melko kärsivälle. Miksi ihmeessä hänen silmänsä ovat kiinni? Katsokaapa myös Janen vasenta kättä, mihin se on hävinnyt? Näyttää aivan siltä, kuin hiha toikkuisi tyhjänä. Myös Tarzanin toinen käsi on kadonnut ihmeellisesti johonkin. Lisäksi Tarzan on Janea paljon lähempänä kameraa, joka saa parin mittasuhteet näyttämään oudolta. Huomaamme kuvasta myös sen, että Jane on kasvattanut hiuksiaan joululoman aikana. Joka tapauksessa kuva on aika järkyttävä. Hyi sinua, Jane! 

Meridan kommentti tanssimisesta: "En voi sietää tanssimista!" Niinpä neito ei kuvassakaan suostunut esittämään minkäänlaista tanssia, vaan leimautui seinäruususeksi. Kuvassa Meridalla on päällään kuitenkin hieno tanssiaismekko koruineen kaikkineen. Hiukset peittyvät taas ihmeellisen kypärämyssyn alle. Kuvassa on kuitenkin sitä jotain. Katsokaa tuota Meridan tuikkivaa ja hyvin intensiivistä katsetta, se on aivan täydellinen! Ja kyse on vain yhdestä silmästä! Meridan kädet pitävät myssystä kiinni taiteellisesti. Prinsessan kuva ilmentää hienosti sitä tanssin karsastamista, mutta toisaalta siitä välittyy myös salainen kiinnostus tanssia kohtaan. Tässä mielessä kuva on täydellinen! Mutta aiheena oli tanssi. Jos tulevaisuudessa Meridan mahdollinen työnantaja käskee tytön tanssia, hänen tulee myös tanssia, eikä vain istua tuolilla. Tästä tulee suuri kasa miinusta neidon tilille. 

Helinä on liikkeessä keijupölyn suuruudesta päätellen, mutta muuten kuvassa ei ole tanssin häivähdystäkään. Helinä näyttää siltä, kuin hän yrittäisi tanssia, mutta ei ihan kuitenkaan kehtaa. Toisaalta hän näyttää siltä, kuin hän etsisi katseellaan väkijoukosta sopivaa miesparia tanssikavaljeeriksi. Keijun kädet ovat ujosti selän takana, ja myös hänen jalkojensa yhdessä olo luo ujostelevaa tunnelmaa. Helinän kasvot taasen näyttävät hämmästyneeltä. Kaiken kaikkiaan keiju näyttää siltä, kuin häntä ei kiinnostaisi kuvan ottaminen pätkääkään. Huono kuva, Helinä! 

Nakoman muodossa joukkoomme liittyy taas yksi kilpailija, joka ei välitä tanssista. "Tanssi on hemmoteltuja neitoja varten, jotka eivät osaa tehdä muuta," totesi Nakoma. Ohoh! Mitenkäs hänen asenteensa on muuttunut näin joululoman aikana? Kuulostaa ihan Esmeraldalta. Ehkäpä neidot olivat yhteyksissä toisiinsa... Kuvassaan Nakoman ilme on nyrpeä, ja hänen teinimäinen angsti -asenteensa välittyy katsojille. Nakoman kädet ovat ihmeellisesti erossa kehosta, mikseivät ne voi olla nätisti siinä vieressä? Kaiken muun huonouden lisäksi kuva näyttää ihan siltä, kuin se olisi ilmestynyt jo aiemmin kisassa. Aijai Nakoma, nyt on unohdettu tehtävänanto, ja kaiken lisäksi kuva on huono. 

Pudotusuhan alla ollut Giselle näyttää tanssin vastustajille, kuinka sitä tanssitaan. Kyseessä on ilmiselvästi moderni yksintanssi, jossa ruusulla on jotain osaa. Gisellen kuvasta välittyy hienosti liikkeen tuntu; hame pyörii, nauhat heiluvat ja hiukset liehuvat. Tanssiesitys on varmasti ollut loistava! Sen sijaan miinusta tulee siitä, ettei Gisellen kasvoja näy kuvassa. Mikä erhe tässä vaiheessa kisaa! Nenän pää pilkistää vain hieman käden takaa. Muuten kuva olisi loistava. 

Tässä olivatkin kilpailijoiden kuvat tällä viikolla. Kuvien taso on alentunut selvästi verrattuna edelliseen kuvaussessioon. Suurin osa neidoista vastusti viikon teemaa, eikä suostunut tanssimaan kameran edessä. Ne jotka suostuivat taasen epäonnistuivat jollain tavalla. Toivottavasti tämä huonous on vain loman jälkeistä kankeutta, ja ensi viikolla neljä jäljellä olevaa kilpailijaa esittävät parastaan. Muistakaa taas äänestää teidän mielestänne huonointa kuvaa/kilpailijaa alla olevaan kommentointi-laatikkoon. Ensi viikolla sama aika, sama paikka ja samat neidot!

The Three Caballeros - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :)

Animaationpätkien taustatarinana on Akun syntymäpäivät. Aku Ankka on saanut ison lahjan ystäviltään latinalaisesta Amerikasta. Tämän ison lahjapaketin sisällä on paljon pieniä lahjapaketteja. Ensimmäisestä paketista paljastuu videokamera ja kuvanauha, ja Aku pääsee katsomaan elokuvaa. Elokuva kertoo Pablo Pingviinistä, joka on kauhea vilukissa. Hän on kyllästynyt elämään kylmällä Etelä-mantereella. Niinpä hän päättää lähteä lämpimään, ja monien yritysten jälkeen jäälautta-laiva on valmis. Alkaa seilaaminen kohti Galapagos-saaria. Päiväntasaajalla jäälautta kuitenkin sulaa! Onneksi mukana on kylpyamme, josta tulee loistava varavene, jonka avulla Pablo pääsee Galapagokselle. Lämpimässä makoillessaan Pablo alkaa kuitenkin haikailla takaisin Etelä-navan kylmyyteen… 

Seuraavaksi videokamera näyttää Akulle tietoiskun muista linnuista, joita elää Amazonin sademetsässä. Paras lintu on hullu aracuan-lintu, jolla on ihme lauluääni. Lintujen jälkeen videokamera esittää tarinan pikku pojasta, joka lähtee vuorille lintujahtiin. Hän löytää vuorilta siivekkään… aasin! Aasin avulla poika osallistuu ratsastuskilpailuun hieman huijaten. Poika ei näytä muille aasin siipiä, ja siipien avulla lentää kisan voittajaksi. Maalissa aasi kuitenkin lentää visertelemään ja hirnahtelemaan linnulle, ja kisan järjestäjät suuttuvat pojan huijauksesta. Poika lentää aasin selässä pois, eikä heitä enää koskaan nähty niillä main. 

Sitten Aku avaa seuraavan lahjan, joka on Brasiliasta kertova kirja. Kirjan sivujen välistä kylään tulee Joe Carioca, joka muistelee ihanaa Baiaa haikean laulun ja vesivärimaalausten muodossa. Sitten Aku ja Joe lähtevät kirjan avulla Baiaan. Kirjan sivuja pitkin he kulkevat junalla, ja junamatkaa terrorisoi hullu aracuan-lintu. Baiaan päästyään Aku ja Joe näkevät kaduilla kauniin naisen (ihka elävän animaation keskellä), jonka kanssa he rupeavat tanssimaan ja laulamaan. Mukaan tarttuu myös muita ihmisiä, ja Aku kärsii rajuista mustasukkaisuus-kohtauksista. 

Akun kotiin takaisin tultuaan seuraavasta paketista esiin posahtaa Panchito-kukko Meksikosta. Yhdessä nämä kolme kaverusta laulavat Kolmesta caballerosta laulun. Sen jälkeen Aku saa rikkoa Panchiton tuoman pinatan, jonka sisältä paljastuu vaikka mitä rihkamaa. Sisällä on myös kirja Meksikosta. Aku, Joe ja Panchito matkustavat kirjan maisemiin lentävän maton avulla. Ensin kaverukset vierailevat eri tanssiporukoiden keskellä, joissa he tanssivat ja soittavat mukana. Sitten caballerot lentävät hiekkarannalle, jossa naiset ottavat aurinkoa. Aku ei voi luonteelleen mitään, vaan ihastuu päätä pahkaa kaikkiin naisiin ja alkaa leikkiä sokkoa heidän kanssaan. Joe ja Panchito saavat käyttää voimakeinoja saadakseen Akun palaamaan kotiin. 

Lopuksi kirjassa oleva nainen alkaa laulaa kaunista laulua, ja Aku ihastuu taas laulajaan, ja lähtee seikkailemaan tällä kertaa kirjan psykedeeliseen maailmaan. Yhtenä hetkenä Aku on ampiainen, toisena kolibri. Taustalla seikkailee naisia ja kukkia ja kaktuksia ja tähtiä ja vaikka mitä. Psykedeelinen tempaus loppuu Akun takaisin tuloon, jolloin ilotulitushärkä alkaa jahdata häntä ja kaikki päättyy ilotulituspamaukseen. Mikä lopetus! 

The Three Caballeros -elokuva on jatko-osa elokuvalle Saludos Amigos. Elokuvat ovat hyvin samantyylisiä keskenään, ja molemmat on tehty tarkoituksena parantaa Etelä- ja Pohjois-Amerikan välisiä suhteita. Elokuva sai ensi-iltansa vuonna 1944 Mexico Cityssä ja Yhdysvalloissa 1945. Elokuvassa on sekä animaatiota että ”oikeaa, elävää kuvaa”. Mielestäni tällainen yhdistely on hyvä ja mielenkiintoinen idea… jos sen toteuttaisi paremmin. The Three Caballeros -DVD:n takakannessa sanotaan näin: ”Tämä DVD tarjoaa värikkäitä elämyksiä, ihastuttavaa musiikkia ja monia riemukkaita hetkiä!” Voisinpa samaistua tuohon määritelmään, mutta valitettavasti en voi. 

Elokuva alkaa vakuuttavasti hyvillä animaatiopätkillä Pablo Pingviinistä ja lentävästä aasista. Siihen elokuvan hyvyys jääkin. Tämän jälkeen elokuvassa alkaa esiintyä koko ajan hullummaksi meneviä juttuja, ja elokuvan loppuhuipennus saa haukkomaan henkeään kaikessa psykedeelisyydessään ja järkyttävyydessään. Elokuvan loputtua tekee mieli levittää kädet sivuille, avata suu apposen auki ja antaa periksi. Juoni on tylsä, ja elokuvan mennessä eteenpäin alkaa vain ärsyttää. 

Ensi kertaa The Three Caballeros -elokuvan katsoessani odotukseni sitä kohtaan olivat suuret. Muistan alkaneeni katsomaan sitä kaverini kanssa jännityksellä. Olimme lukeneet Don Rosan mahtavia sarjakuvia (Kolmen caballeron paluu ja Seitsemän (miinus neljä) rohkeata caballeroa), ja odotimme innolla elokuvaa, joka oli inspiroinut tuota ankkataitelijaa tarinoissaan. Muistan, kuinka kauhistuneita olimme elokuvan loputtua. Elokuvassa Aku Ankka, Joe Carioca ja Panchito ovat niin toisenlaisia kuin sarjakuvissa: he suorastaan kuolaavat naisten perään. Ei siinä mitään, jos nämä naiset olisivat piirrettyjä lintuja, mutta kun ne ovat niitä ”live-ihmisiä”! Jotenkin se tuntuu omituiselta ja ällöttävältä. 

On elokuvassa hyviäkin puolia. Elokuvassa esiintyvä hullu aracuan-lintu on ihan parasta antia! Pablo Pingviinin tarina on myös hauska. Ja onhan animaatio tehty hyvin, ja oikeat ihmiset on saatu näyttämään kuuluvilta kaikkiin kohtauksiin. Täytyy kyllä sanoa, että en suosittele katsomaan tätä elokuvaa, ainakaan kokonaan kerralla. Kenties siitä voisi taas näyttää pieniä pätkiä jossain, mutta kokonaisuutta… ei! 

”Se käyttäytyi kuin loco, mutta osasin nämä hommat.”
- Kertoja

(Elokuva sai kaksi Oscar-ehdokkuutta (paras musiikki ja paras ääni). Elokuvassa esiintyy laulut The Three Caballeros, Baia, Have you ever been to Baia?, Os quindines de Iaiá, Joe Cariocan laulu, Mexico, Lilongo, You belong to my heart ja Zanduga.)