HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna
tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta,
skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin.
Lukemisen iloa! :)
Andy on lähdössä
länkkärileirille ja aikoo ottaa sinne mukaan lempilelunsa, Woody-cowboyn. Leikin
tiimellyksessä Woodyn käsi kuitenkin repeytyy irti liitoksistaan ja Andy hylkää
rikkinäisen lelunsa hyllyn päälle lähtien leirille ilman lelua. Tämä tietysti
surettaa Woodya, joka odotti lähtöä kovasti. Niinpä hän vetäytyy korkean hyllyn
taaimmaiseen nurkkaan, jotta hän saa surra rauhassa. Hyllyllä Woody kuitenkin
kohtaa Wheezyn, vinkuvan pingviinin, jonka Woodyn äiti on luvannut korjata jo
aikoja sitten, mutta joka on unohtunut hyllylle. Samanlaista kohtaloa,
unohdetuksi tulemista, Woody pelkää itselleenkin. Pian Andyn äiti tulee
kuitenkin noutamaan Wheezyn hyllyn päältä – mutta ei tätä korjatakseen, vaan viedäkseen
pingviinin pihakirpputorille! Woody lähtee Buster-koiran selässä pelastamaan
Wheezyä myymiseltä, ja saakin pingviinin pelastettua. Sen sijaan Woody itse
joutuu myyntipöydälle, josta hänet varastaa häijynnäköinen mies. Muut lelut näkevät
Woodyn ryöstön ikkunasta, ja viisi urhoollista lelua päättää lähteä pelastamaan
Woodyn.
Woodyn varastanut mies on Al,
Alin lelulato –nimisen lelukaupan omistaja. Al paljastuu myös lelujen
keräilijäksi, ja hänen kokoelmastaan on puuttunut enää alkuperäinen
Woody-nukke. Nyt hän voi myydä kokoelmansa kalliilla hinnalla eteenpäin, ja
myyntisopimus tehdään japanilaisen lelumuseon kanssa. Al ei ole mikä tahansa
lelujen keräilijä, vaan hän keräilee itselleen vain Skoopparijengi-oheistuotteita.
Alin toimistoon saapuessaan Woody kauhistuu ensin hänen päälleen käyviä leluja,
mutta nämä muut lelut paljastuvat Skoopparijengin muiksi jäseniksi: Jessieksi,
Napakymppi-hevoseksi ja mainari Paukku-Peteksi. Toimistosta paljastuu huikea
kokoelma muitakin Skoopparijengin oheistuotteita, ja Woodylle selviää, että hän
on ollut kauan sitten televisiosarjan tähti. Al korjauttaa Woodyn
lelutohtorilla, ja näin lelut ovat valmiita lähtemään museoon. Woody toivoo kuitenkin
pääsevänsä takaisin Andyn luo leikkimään, mutta oudot sattumukset estävät hänen
pakoyrityksensä. Lopulta Jessien menneisyydestä kuullessaan Woody tekee
päätöksen: hän ei halua rikkoa Skoopparijengiä taas, vaan lähtee muiden mukana
Japaniin!
Sillä välin pelastuspartio on
löytänyt tiensä Alin leluladolle vain pientä hämminkiä matkalla aiheuttaen. Woodya
ei tosin tunnu löytyvän koko lelukaupasta! Sen sijaan Buzz Lightyear löytää
kokonaisen hyllyrivillisen Buzz-leluja, ja yllättäen yksi kaupan
avaruusrangereista hyökkää Buzzin kimppuun! Kaupan Buzz vangitsee Andyn Buzzin
lelulaatikkoon, ja lähtee itse seikkailemaan herra Perunapään, Rexin, Röhin ja
Slinkyn kanssa. Muut lelut eivät huomaa Buzzien vaihtuneen, joskin
hämmästelevät hieman Buzzin taantumista takaisin leluksi, joka se oli Andyn luo
ensimmäistä kertaa tullessaan. Viisikko saa selville Alin sijainnin, ja he
menevät Alin toimistorakennukseen, jossa etsivät tiensä Woodyn luo
ilmastointiputkia pitkin. Heitä seuraa vapautunut Buzz, joka haluaa päästä
takaisin omalle paikalleen kaupan Buzzin tilalle. Buzzia seuraa taas kaupassa
lelulaatikostaan vapautunut synkkä hahmo, Buzzin verivihollinen keisari Zurg!
Kaupan Buzz, herra Perunapää,
Slinky, Röh ja Rex pääsevät Alin toimistoon, jonne päätyy myös Andyn Buzz.
Buzzien henkilöllisyydet paljastetaan Andyn nimikirjainten avulla, ja Woody,
Jessie ja Napakymppi houkutellaan lähtemään porukan mukana Andyn luo.
Paukku-Pete ei kuitenkaan päästä Skoopparijengiään lähtemään. Mainari on
katkeroitunut siitä, ettei kukaan ole halunnut ostaa häntä ja leikkiä hänellä,
ja hän on päättänyt, että hänen unelmansa olisi päästä lelumuseoon. Museoon hän
ei pääse, jos Skoopparijengi ei ole kokonainen. Paukku-Pete onnistuu estämään
Woodyn, Jessien ja Napakympin lähdön, ja silloin Al tulee, pakkaa lelut
laukkuihinsa ja lähtee lentokentälle matkalle kohti Japania. Muut lelut
juoksevat ilmastointiputkia hissille, jossa he kohtaavat Zurgin. Kaupan Buzz
alkaa taistella Zurgia vastaan. Lopulta Rex pudottaa Zurgin hissikuiluun.
Putoamisessa Zurgin tuhoamisvimma muuttuu ystävällisyydeksi, ja hän jää
kopittelemaan palloja kaupan Buzzin kanssa Andyn lelujen huristellessa
pizza-autolla Alin ja Skoopparijengin perään.
Lentokentällä Andyn lelut
seuraavat Alin lelulaukkuja matkalaukkulinjastolle. Linjastolla koetaan
jännittäviä hetkiä Woodyn, Jessien ja Napakympin yrittäessä päästä karkuun,
Paukku-Peten estellessä heitä ja muiden Andyn lelujen koittaessa auttaa
ystäviään. Lopulta Paukku-Pete saadaan häikäistyä kameran salamoiden avulla, ja
hänet sidotaan erään pienen tytön matkalaukkuun. Näin Paukku-Pete pääsee
leikkimään lapsen kanssa, joskin ei ihan sellaisia leikkejä mitä hänellä itsellään
oli mielessä. Woody ja Napakymppi pääsevät pois Alin laukusta, mutta Jessie jää
satimeen laukun sisään, ja laukku lastataan lentokoneeseen. Napakympillä
ratsastaen Woody ja Buzz ottavat kiitoradalla rullaavan lentokoneen kiinni, ja
Woody saa kuin saakin pelastettua Jessien! Yhdessä kaikki lelut palaavat Andyn
luo lentokenttäautolla huristellen. Länkkärileiriltä palaava Andy ilahtuu
uusista leluistaan; Jessiestä ja Napakympistä. Jopa hyllyn päällä pölyttynyt
Wheezy-pingviini on nyt korjattu, ja lelut voivat riemuita keskenään!
Pixarin
studioiden kolmas animaatioelokuva, Toy Story 2, on jatkoa studion ensimmäiselle elokuvalle Toy Story. Toy
Story näki päivänvalonsa vuonna 1995, ja jo
samana vuonna Pixarin studiolla alettiin puhua mahdollisesta jatko-osasta.
Pixar toimi kuitenkin yhä Disneyn studioiden alaisuudessa Disneyn rahoittaessa
Pixarin elokuvia, ja niinpä lupa jatko-osan tekemiseen piti kysyä
rahoittajalta. Disneyn ja Pixarin studiot olivat uudistaneet sopimuksensa, ja
näin ollen Disney rahoittaisi viisi Pixarin tuottamaa elokuvaa entisen kolmen
sijasta. Viiden elokuvan hahmot ja suurin osa tuotoista kuuluisi Disneylle. (Toy
Story 2 ei kuitenkaan kuuluisi näiden viiden
elokuvan joukkoon, sillä sopimuksessa puhuttiin uusista elokuvista, ei
jatko-osista. Sitä paitsi Disney omisti jo Toy Storyn hahmot ja näin ollen myös oikeuden elokuvan
jatko-osiin.) Disneyn animaatiopuolen uusi puheenjohtaja Joe Roth innostui
Pixarin jatko-osan tekemisestä, olihan studio tehtyt vastikään ensimmäisen,
menestyneen jatko-osan Aladdinille; Jafarin
paluun. Aladdinin jatko-osan tavoin myös Toy Story 2
päätettiin tehdä suoraan VHS-myyntiin. Pixarin studion ohjaajalahjakkuudet Pete
Docter ja Andrew Stanton työskentelivät muiden projektien parissa (Ötökän
elämää, Monsterit Oy), eikä heitä edes ajateltu
tarvittavan tällaisessa alhaisen budjetin, suoraan videolle menevän elokuvan
jatko-osassa. Toy Story 2:n tuottaminen
alkoi siis pienessä mittakaavassa, sille ei laitettu paljon arvoa ja projektiin
osallistuvat työskentelivät kaiken lisäksi erillisessä, pienessä rakennuksessa.
Tässä Toy Story 2:n alkuperäisessä
versiossa Woodyn Skoopparijengiin kuului puhuva Napakymppi, Malminetsijä ja
meksikolainen tanssijanukke Senorita Cactus. Näistä kaksi jälkimmäistä olisi
ollut ylpeitä omasta käyttämättömyydestään ja keräilyarvonsa suuruudesta, ja he
olisivat halveksineet Woodya siksi, että hänellä on leikitty. Alun perin myös
elokuvan lopussa oleva takaa-ajokohtaus autoilla olisi tapahtunut toisinpäin: Andyn
lelut Woody mukaanlukien olisivat paenneet Alia Alin omalla autolla, ja Al
olisi jahdannut leluja Pizza Planeetan autolla.
Kuten
tiedämme, tästä pienen mittakaavan videomyyntiin tarkoitetusta jatko-osasta
tuli jotain suurempaa. Disneyn pomot saapuivat katsomaan Toy Story 2:n valmistunutta materiaalia, ja he tykästyivät
elokuvaan kovasti. Niinpä he päättivät, että halusivat sittenkin julkaista
elokuvan elokuvateattereissa. Ötökän elämän
valmistuttua 1998 Pixarin perustajajäsen ja tuottaja John Lasseter katsoi myös
jatko-osan materiaalit ja tajusi, ettei elokuva toimisi sellaisenaan. Lasseter
yritti siirtää elokuvan julkaisemisajankohtaa, jotta he saisivat aikaa elokuvan
uudistamiseen, mutta Disneyhän ei siihen suostunut. Niinpä elokuvan juoni
kirjoitettiin uudestaan yhdessä viikonlopussa, ja Toy Story 2 valmistettiin uudelleen melkein alusta asti vain
yhdeksässä kuukaudessa! Normaalisti animaatioelokuvan valmistumisprosessissa
menee vähintään pari vuotta! Alle vuodessa Toy Story 2 saatiin kuin saatiinkin valmiiksi ja elokuva sai
ensi-iltansa marraskuussa 1999. Elokuva menestyi todella hyvin
tuotantovaikeuksistaan huolimatta, ja sitä pidetään yhä yhtenä parhaiten
onnistuneimmista elokuvien jatko-osista ikinä.
Toy Story 2:ssa käytettiin kohtauksia, joita suunniteltiin alun
perin käytettävän ensimmäisessä Toy Storyssa. Toy Story 2:n aloitus Buzz
Lightyearista avaruudessa oli tarkoitus toteuttaa ykkösosassa videopelin sijaan
televisiosarjana. Myös Woodyn painajainen, jossa Andy heittää hänet
roskakoriin, oli suunniteltu alkuperäiseen leluelämään. Samaiseen elokuvaan
suunniteltiin myös vinkuva pingviinilelu, joka näki päivänvalonsa vasta
kakkososassa Wheezynä. Toy Story 2:ssa
nähdään myös Barbie-nukke, jonka Pixar olisi halunnut jo ensimmäiseen Toy
Storyyn. Barbien valmistaja Mattel ei tuolloin
kuitenkaan hyväksynyt tavaramerkkinsä käyttämistä elokuvassa, sillä pelkäsi
elokuvan epäonnistuvan täydellisesti. Nyt Mattel oli kuitenkin innoissaan
siitä, että Barbie pääsisi Toy Storyn
jatko-osaan – ja tätä kautta heidän lelumyyntinsä kasvaisi.
Toy Story 2:ssa ruutuun palaavat vanhat tutut hahmot
ensimmäisestä Pixarin elokuvasta. Toy Storyssa Woody ja Buzz olivat toistensa kilpakumppaneita, ja Woody oli Buzzille
kovin kateellinen Andyn antamasta huomiosta. Toy Story 2:n aloitus on siis varsin erilainen kaksikon suhteen,
sillä nyt cowboy ja avaruusrangeri ovat keskenään ylimpiä ystävyksiä. Elokuvan
alussa Woody kidnapataan (tai varastetaan) ja hänet viedään lelukauppiaan
toimistoon, jossa hän tutustuu uusiin leluihin. Skoopparijengin lelut,
erityisesti Jessie, saavat Woodyn pohtimaan sitä, olisiko hänen parempaa olla
museossa kuin lapsen leikkikaluna. Andy kasvaa aikuiseksi, eikä enää sitten
leiki leluilla. Miten Woody voisi kestää tällaisen hylätyksi tulemisen, kun
leluhyllyn päälle rikkinäisenä nostokin tuntui pahalta. Eikö olisi parempi
luopua Andysta jo nyt, kun Woody-lelua arvostetaan muuallakin, ja hänet
halutaan muiden ihmisten ihasteltavaksi museolasin taakse? Näiden sisäisten
kamppailuidensa parissa Woody painii koko elokuvan ajan. Lehmityttö Jessie saa
Woodyn miettimään tosissaan museota hyvänä vaihtoehtona lapsen leikeille, sillä
Jessie on kokenut lapsen aikuiseksi kasvamisen ja tätä kautta hylätyksi
tulemisen. Jessie ei halua tulla hylätyksi uudestaan, ja niinpä hän ei halua
enää kiintyä kehenkään lapseen. Museo tuntuu loistavalta vaihtoehdolta hänelle.
Jessie on luonteeltaan iloinen ja pirtsakka, ja hänen yliriehakkuutensa hyppää
välillä ärsyttävyyden puolelle. Woodyn ja Jessien lisäksi Skoopparijengiin
kuuluu mainari Paukku-Pete ja Napakymppi-hevonen. Napakymppi käyttäytyy aivan
kuin koira nuoleskellen ja häntäänsä heiluttaen. Kenties Napakymppi on toiminut
inspiraationa Kaksin karkuteillä
–elokuvan Maximuksen koiramaiselle luonteelle? Paukku-Pete taas vaikuttaa
iloiselta luonteelta, joka odottaa innokkaana museoon pääsyä vielä
avaamattomassa alkuperäispakkauksessaan. Mainarin pinnan alla piilee kuitenkin
katkeruutta ja hän haluaa toteuttaa omat toiveensa hinnalla millä hyvänsä.
Buzz
Lightyearissa on tapahtunut paljon kehitystä ensimmäisen Toy Storyn alusta. Tämän kehityksen huomaa parhaiten siinä
kohtaa elokuvaa, kun Buzz tapaa kaupassa toisen Buzz Lightyear –lelun. Kaupan
Buzz kuvittelee olevansa oikea avaruusrangeri aivan kuin oikea Buzz kuvitteli
olevansa vielä ensimmäisen elokuvan alussa. On hauska nähdä, miten Buzz reagoi ”entisen
minänsä” käytökseen. Hän pitää käyttäytymistä täysin naurettavana, ja osaa nyt
toimia paljon järkevämmin. Buzzista on tullut Woodyn ohella toinen Andyn
lelujen johtohahmoista, ja muut tottelevat hänen päätöksiään. Muut Andyn
lelutkin ovat saaneet enemmän luonnetta ykkösosaan verrattuna. Pelokas Rex
loistaa videopelitaidoillaan, eikä herra Perunapää ole enää niin ilkeä toisia
kohtaan – kenties rouva Perunapään ansiosta. Itse Andy ei ole elokuvassa niin
paljon esillä kuin ensimmäisessä: poikaa nähdään vain elokuvan alussa ja
lopussa. Pahiksia elokuvassa riittää niin ihmisten kuin lelujenkin maailmassa.
Al lelukauppias ja lelujen keräilijä on häikäilemätön ja toimii lainvastaisesti
Woodya hankkiessaan. Lelukaupassa laatikostaan esiintuleva keisari Zurg on taas
Buzz Lightyearin säälimätön perivihollinen, tosin hänen parissaan nähdään
minusta elokuvan parhaimmat huumorikohtaukset.
Toy Story 2:n musiikit on säveltänyt Randy Newman. Taustamusiikin
ohella elokuvassa kuullaan pari laulua, kuten jo ensimmäisessä Toy
Storyssa kuultu klassikko On sulla ystävä. Laulu kuullaan televisiosta Woodyn
katsoessa vanhaa Skoopparijengi-ohjelmaa, ja ihan elokuvan lopussa pillinsä
takaisin saanut Wheezy laulaa kappaleen kunnon biletunnelmissa. Elokuvassa
kuullaan myös ”Woodyn skooppareiden” tunnusmelodia televisiosta ikään. Elokuvan
lauluista pisin ja herkin on Jessien laulama Mä kaipaan niin. Laulun aikana Jessie muistelee hyviä päiviään
lapsen kanssa leikkiessään, mutta laulussa käsitellään myös hänen
hylkäämisensä. Kyseinen kaunis laulu oli Oscar-ehdokkaana parhaasta laulusta
vuonna 2000, mutta hävisi Tarzanin Sä oot sielussain –kappaleelle.
Toy Story 2:ssa nähdään perinteiset Pixarin “easter eggit”. Alin
leluladon mainoksessa silmiemme eteen pyörähtää Pixarin tähtipallo. Andylla on
yhä huoneessaan punainen versio Luxo Jr. lampusta, ja lampunmuotoinen
tähtikuvio nähdään elokuvan alussa alkutekstien aikaan. Pizza Planeetan auton
esiintymistä ei voi olla huomaamatta, sillä lelut varastavat sen jahdatakseen
Alia lentokentälle. Andyn äidin auton rekisterinumero on yhä A113, mutta saman
merkkiyhdistelmän voi kuulla lentokentällä kuuluttajan kuuluttaessa ”LassetAirin
lennon A113 saapuvan Point Richmondista”. Samassa kuulutuksessa on viittaus
elokuvan ohjaajaan, John Lasseteriin, sekä Pixarin studion vanhaan sijaintiin
Point Richmondissa. Toy Story 2:ssa
nähdään muitakin viittauksia edellisiin Pixarin kokoillan- ja lyhytelokuviin.
Woodyn ehostava lelunkorjaaja nähtiin ensimmäisen kerran Pixarin
lyhytelokuvassa ”Geri’s Game”.
Mielestäni Woodyn korjaaminen on muuten kaikista mielenkiintoisin ja minua
innostavin kohtaus koko elokuvassa. On hienoa nähdä, miten Geri korjaa ja
ehostaa cowboyn kaikille pienillä vempaimillaan. Pitänee tässä yhteydessä
intoilla myös kaikista Woodyn Skoopparijengin oheistuotteista, niitäkin on kiva
katsoa! Toy Story 2 myös pursuaa
viittauksia studion edelliseen elokuvaan, Ötökän elämään. Heimlich-toukka nähdään pensaikossa Buzzin
raivatessa tietään oksien läpi. Samasta kohtauksesta nähdään ”pieleen mennyt
kohtaus” elokuvan lopputekstien aikana, jossa myös Flik esiintyy. Alin
leluladossa on Ötökän elämää –aiheisia leluja,
Andylla on huoneessaan Ötökän elämää –seinäkalenteri
ja Jessien muistellessa hylkäämistään hänen muisteloissaan nähdään samanlainen
puu, mikä kasvaa muurahaissaarella. Elokuvan lopussa olevien animoitujen
pielleen menneiden kohtausten aikana nähdään jälleen kaikki elokuvan aikana
Pixarin työntekijöille syntyneet vauvat, ”Production Babies”. Itse olen myös
onnellinen elokuvassa esiintyvästä keisari Zurgista, joka jo ulkonäöltään
muistuttaa Star wars –elokuvien Darth
Vaderia. Star wars –fanina arvostan
Zurgin Vadermaisia vuorosanoja kuin myös hänen samantapaisia perhesuhteitaan. :)
Toy Story 2 on hyvä elokuva ja mainio jatko-osa ensimmäiselle Toy
Storylle. Tutut hahmot saavat enemmän syvyyttä,
mutta elokuvan uudet hahmot eivät valloita minua (Zurgia lukuunottamatta).
Jessie on mielestäni liian ärsyttävä intoiluineen – tosin hänen laulunsa saa
minut aina herkistymään. Voinko sanoa, että pidän surullisesta Jessiestä
enemmän kuin iloisesta? Animaatioltaan elokuva on parempilaatuinen kuin
aikaisemmat Pixarin elokuvat, mikä ei ole yllätys animaatiotekniikan
kehittyessä. Pidän silti Toy Story 2:sta
Toy Storien heikoimpana osana. Juonellisesti
pidän enemmän Toy Storysta ja Toy
Story 3:sta. Kakkososassa on silti aivan
mahtavat vitsit! Höröttelen erityisesti silloin, kun Buzz on kumppaneineen
ylittämässä autotietä tötsien sisällä (niiden oikea nimi on kartio, mutta kuka
sitä käyttää?), ja silloin, kun kaupan Buzz ja Zurg kohtaavat toisensa
hississä. Toy Story 2:lla on oikeutettu
paikkansa elokuvatrilogian (parin vuoden päästä tetralogian) keskellä, ja
elokuvan katsoo aina mielellään läpi uudestaan ja uudestaan.
”Laitoin mukaan toiset kengät…
Ja vihaiset silmäsi! Kaiken varalta.”
-
Rouva Perunapää