Magic mirror on the wall... 9.

Tervetuloa seuraamaan viimeisen kerran tämän vuoden puolelle sijoittuvaa Ken on maassa kaunehin? -kilpailua. Tällä viikolla pudotusuhan alle joutuivat Nakoma, Marian ja Anita. Tuomari päätteli, että yksi äänistä oli tarkoitettu Marianille (jossa luki "Markan", mutta ketä muuta se voisi tarkoittaa?), mikä tarkoittaa sitä, että arvontaa ei tarvinnut suorittaa. Tällä viikolla kisasta putosi kettutyttömme Marian.

"Kyllähän tämä pudotus oli arvattavissa, olin niin monta viikkoa peränjälkeen pudotusuhan alla. Mielestäni onnistuin monissa kuvissani mainiosti, ja laitoin itseni täysillä peliin jokaisessa kuvassa. En olisi voinut tehdä mitään paremmin. Kisassa oli todella hauska olla mukana. Kyllähän minulle kuitenkin tulee haikea olo, kun kaikki hyvät ystävät ja kilpakumppanit pitää hyvästellä. Onneksi Robin on odottamassa minua kotona, ja pääsen hänen kanssaan pelaamaan sulkapalloa." Kiitos kisaan osallistumisesta, Marian-neito!

Sitten itse asiaan. Joulu on pian täällä, joten viikon kuva-aiheemme liittyy (löyhästi) jouluun. Joulua vietetään yleensä perheen ja tärkeiden ihmisten ympärillä. Niinpä tällä viikolla neidot saivat esitellä meille oman perheensä tai läheisiä ystäviään. Tällä kertaa emme hyväksyneet aviopuolisoja perheeksi, vaikka ne sellaiseen kuuluvatkin. Kilpailijat esittelevät meille kuvassaan mukana olevan tärkeän henkilön.

"Perheeni on minulle hyvin tärkeä. Isäni ja pikkuveljeni pitävät huolta perheemme maskuliinisuudesta. Valitsin kuvaan mukaani kuitenkin äitini, Elinorin. Suurimman osan ajasta äiti osaa olla tosi ärsyttävä. Hän haluaa minun käyttäytyvän kuin kunnon prinsesa, ja kieltää minulta kaiken hauskan. Mutta onhan äiti kuitenkin äitini, ja hyvin tärkeä ihminen minulle. Välitän äidistä paljon, ja osaa hän mukava ja kivakin olla. Vaikka äiti opettaa minulle tylsää prinsessan etikettiä, teemme hänen kanssaan myös hauskoja asioita. Käymme esimerkiksi metsässä ratsastamassa, juhlimme kaiken maailman juhlia ja kerromme toisillemme tarinoita. Kiitos äiti, että olet olemassa."

Aww! Vaikka Merida on aikaisemmin ollut varsin nihkeä suhtautumisessaan äitiinsä, kertoo tämä tarina ja kuva kuitenkin lämpimistä väleistä. Kuvassa näemme vihdoin Meridan sivuprofiilin. Neito katsoo hyvin innostuneena ja iloisena äitiään, ja äiti vastaa lämpimästi tyttärensä katseeseen. Kuningatar Elinorin käsi on Meridan olalla, mikä kertoo myös läheisyydestä. Kuva ei ole taiteellinen, vaikka Meridalta kahtena peräkkäisenä viikkona on saatu hyvinkin taitteellisia ja vakavia kuvia. Kuvasta välittyy kuitenkin juuri se lämpö ja onnellisuus, mitä viikon aihe ajoi takaa. Hyvä hyvä!

"Asun Keijupoukamassa, ja siellä minulla on paljon kavereita. Parhaat kaverini ovat Fawn, Silver, Rosetta ja Iridessa. Me kaikki omaamme erilaisia taitoja, joissa olemme parhaita. Yhdessä meistä koostuu siis voittamaton jengi! Ystäväni auttavat minua aina, kun tarvitsen apua. He tulevat myös lohduttamaan silloin, kun olen allapäin. Olemme kokeneet yhdessä monta seikkailua!"

Olipas Helinän puhe ystävistään melko yleistä ja onnellisen kuuloista. Jee! Kuvassa keijujen mielenkiinnon kohde on jossain vasemmalla kuvan ulkopuolella. Parin Helinän ystävän ilme näyttää melko pelottavalle, eikä Helinänkään suorituksessa ole juuri kehumista. Keijun suu on ihmeellisesti auki, ja jotenkin hänen jalkansa dominoivat kuvassa muuhun kehoon verrattuna. Ei ei ei, Helinän kuvat vaan huononevat huononemistaan...

"Isäni on minulle hyvin tärkeä. Kaikki sanovat, että olen tullut luonteeltani täysin häneen. Olemme molemmat todella kiinnostuneita luonnosta ja eläimistä, ja jotkut sanovat meidän molempien olevan vähän tärähtäneitä. Yritän ottaa tämän kohteliaisuutena. Isäni kanssa matkustin myös aikoinaan tutkimaan Afrikkaa, ilman hänen apuaan ja tukeaan en olisi koskaan uskaltanut lähteä matkalle! Olin myös todella kiitollinen siitä, että isä antoi minun jäädä Tarzanin luo viidakkoon, eikä pakottanut minua mukanaan Lontooseen. Tai itse asiassa isänikin päätti sitten lopulta jäädä viidakkoon kanssamme asumaan. Ehkä meissä molemmissa on siis heittäytymiskykyä. Olen kyllä oikea isän tyttö."

Tästä kuvasta välittyy isän ja tyttären välinen hellyys parhaimmillaan. Professori Porter nostaa tyttärensä leukaa ylöspäin ilmeisesti tarkoituksenaan kohottaa tämän itsetuntoa. Molemmilla Portereilla on kasvoillaan mitä hellin ilme, joka kertoo heidän väleistään paljon. Näemme ensimmäistä kertaa Janen sivuprofiilin, ja sen lisäksi näemme neidon ensimmäistä kertaa suu kiinni! Näky ei ole ollenkaan hullumpi. Kuvassa ei ole sitä liikkeen ja "tärähtäneisyyden" vaikutelmaa, mitä Janen edellisissä kuvissa on ollut. Kuva kuvaa pysähtynyttä, herkkää ja tärkeää hetkeä isän ja lapsen elämässä. Nappisuoritus Janelta!

"Kaikki maailman ihmiset ovat ystäviäni! On ihanaa, kun kuka tahansa voi rynnätä apuun auttamaan pahassa paikassa, ja kaikki sanovat niin ystävällisiä asioita toisilleen! Ah, niin se vain on! Kuvassa esiintyy ystäväni, vanha mummo, joka ystävällisesti neuvoi minulle tien toivomuslähteen luo. En voi kyllin kiittää häntä hänen avustaan. Toivomuslähteen luona toivoin kohtaavani rakkauden tämän kilpailun aikana. Olen aivan varma siitä, että toiveeni toteutuu!"

Giselle jatkaa tutunkuuloista haaveiluaan. On hyvä, että Giselle pystyy luottamaan ihmisiin ja pitämään heitä ystävinään, mutta eikös tämä nyt kuitenkin mene vähän yli??? Kuvassa esiintyvällä mummolla on oikein mairea hymy kasvoillaan. Giselle sen sijaan näyttää hämmästyneeltä. Neidon käsi rötköttää epämiellyttävän näköisesti mummon otteessa, ja toinen käsi on prinsessamaisesti sivulla. Jos suu olisi kiinni, olisi kuvassa ainesta johonkin. Kuvasta huomaa myös selvästi, että Giselle ja mummo ovat uusia tuttavuuksia, sillä samanlaista läheisyyden tunnetta kuvasta ei välity, kuin muiden tyttöjen kuvista. Minne katosi viime viikon mahtavuus?

"Paras ystäväni on Pocahontas. Olemme olleet ystäviä lapsuudesta lähtien, ja teemme asioita vieläkin yhdessä. Yhdessä teemme tietenkin heimomme askareita, keräämme maissia ja marjoja. Tykkäämme myös uinnista, kanootilla melomisesta ja metsässä seikkailemisesta. Välillä minusta tuntuu, että olen paljon järkevämpi kuin Pocahontas, ja joudunkin pitämään hänen tekemisiään usein silmällä. Olen vähän niinkuin Pocahontasin isosisko."

Nakoman kuvasta välittyy se riemu, mitä ystävysten välillä voi olla. Intiaanineidot ovat vedessä, ja he roiskuttelevat vettä toistensa päälle kuin pienet lapset. Näemme nyt lähietäisyydeltä Nakoman hiuslaitteen, ja kampaus vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselle. Nakoman hymy on kaunis, ja hänen käsiensä asennot loistavat. Tuntuu kuitenkin siltä, että viime vuoden kisassa kolmanneksi tullut Pocahontas varastaa show'n kuvassa. Pocahontas on kenties vielä Nakomaakin iloisempi ja taiteellisempi. Ei ole ihme, että hän pääsi viime vuonna niin pitkälle. Mutta ei Nakomankaan osuus kuvassa huono ole.

"Samassa taloudessa kanssani asuu kodinhoitajatar Hanna. Hanna on vähän kuin äiti minulle. Hän hoitaa ruoanlaiton ja siivouksen. Tämän lisäksi hän on erittäin rakas ystävä, joka jakaa kaikki ilon ja surun hetket kanssamme. Kahvittelemme usein yhdessä, neulomme yhdessä ja käytämme koiriamme kävelyllä. En osaa kuvitella elämää ilman Hannaa."

Hmm... Anitasta paljastuu uusia puolia hänen sanomisiaan lukiessaan. Kuvassa Anitalla on päällään taas somat silmälasinsa. Kuvauspaikka vaikuttaa tutulta, kuten myös kuvausrekvisiitta. Hanna on kuitenkin uutta, ja hän tuo Anitalle tarjottimella teetä ja leivoksia. Anita järjestelee vakavana papereitaan tyylikkässä asennossa istuen. Katsekontakti näillä kahdella naisella löytyy, muuten kuva ei kauheasti ilmennä heidän yhteistä iloaan. Anita oli tällä viikolla pudotusuhan alla, ja vaikka tämä kuva onkin tyylikäs, ei se ilmennä viikon aihetta ihan sataprosenttisesti. Ei voi mitään.


Tässä olivatkin sitten tämän viikon (ja vuoden) kuvat. Kuka näistä jäljellä olevista kuudesta neidosta tippuu ensi kerralla? Äänestäkää taas inhokkianne. Tällä kertaa äänestysaikaa onkin ihan runsaasti, sillä nyt tuomarilla ja myös kilpailijoilla alkaa joululoma. Kilpailijat pääsevätkin viettämään joulua kotiinsa, ja vain viisi heistä palaa ensi vuonna Suomeen jatkamaan kilpailua... Kilpailu jatkuu siis vuoden 2013 puolella. Seuraava jakso ilmestyy viimeistään viikolla 3, ehkä jo sitä edeltävällä viikolla. Ei siis muuta kuin hyvää joulua ja uutta vuotta koko Ken on maassa kaunehin? -tiimiltä!!!!

Magic mirror on the wall... 8.

Tuomarilla on ollut tänään hyvin kiireinen ja väsyttävä päivä, mutta eiköhän aina ole kuitenkin aikaa Ken on maassa kaunehin? -kilpailulle! Jiihaa! Kahdeksas jakso toiselta tuotantokaudelta alkaa NYT! Tällä viikolla pudotusuhan alle joutuivat jälleen Esmeralda ja Marian-neito. Kettutytön viehätysvoima puri vielä tällä viikolla, vaikka hän onkin kolmena edellisellä viikolla ollut pudotusuhan alla. Toisin sanoen seitsemäs (yllätys?)putoaja kisasta on Esmeralda.

"Kyllä minä sen ymmärrän, että tässä kisassa etsitään täydellistä blondia, joka täyttää kaikki miesten unelmanaisen kriteerit, ja tällaiset vähemmistökansalaisuuksien edustajat jäävät ihan huomiotta. En jaksa enää suuttua asiasta, olen pitänyt asiasta niin suurta mekkalaa kotimaassani. Sen sijaan olen asiasta todella surullinen. Eikös meidän kaikkien pitäisi olla lapsia maan? Onnea Nakomalle loppukisaan." Näin Esmeralda kritisoi kisaamme. Saanemme muistuttaa häntä siitä, että viime vuoden voittaja oli todellakin "blondi bimbo"... NOT!

Tällä viikolla alamme vaatia jäljellä olevilta seitsemältä neidolta enemmän. Aiemmin kisassa on harjoiteltu neitojen kasvojen ilme-kapasiteettia ottamalla kuvia, jotka ilmentävät iloa ja "hulluutta". Tällä viikolla ilmeily menee vaikeammalle tasolle, sillä teemana on pelko. HUI! Haluaisimme nähdä kilpailijoilta aitoa pelon tunnetta... emme tiedä miksi. Kai se auttaa kasvolihasten jumppaamisessa.

Anita näyttää kuvassa säikähtäneeltä. Hänen kätensä ovat nousseet teatraalisesti pään yläpuolelle, ja suu on apposen auki. Katsojalla tulee olo, kuin olisi teatterinäytöksessä. Kuvassa näkyy selvästi Anitan hoikka vyötärö, sinne mahtuisi varmasti enemmän ruokaa. Anitan silmistä kuvastuu pelko jotenkin kivasti. Muuten kuva on aivan liian ylinäytelty tuomarin makuun, Anitalta olisi odottanut tyylikkäämpää kuvaa. Kuva ei ole todellakaan Anitan parhaimmistoa!

Jane näyttää hyvin pelokkaalta kuvassaan. Kuvan toiselle puolelle voi oikein kuulla neidon kauhun kiljaisun. Kuvasta näkyy myös selvästi, mitä Jane on kauhistunut: takana hyppii hurjia paviaaneja! On hieno huomata, että Jane on muistanut pestä hampaansa, niin valkoinen hänen hammasrivinsä on. Vaikka kuva hurja ja pelottava onkin, jää siitä silti puuttumaan jotain... Kenties sitä jonkinlaista kauneutta ja tyylikkyyttä. Jane on näyttänyt meille, että hän osaa ottaa rennosti ja olla oma itsensä kameran edessä, nyt hän kaipaisi samaa eleganssia, kuin Anitassa (normaalisti) on. Ehkäpä näiden englantilaisten leidien pitäisi pitää toisilleen oppitunteja!

Merida saapuu hurmaamaan meidät taas käkkyrällä hiuspehkollaan. Kuva on hyvin pimeä, kenties pimeys pelottaa neitoa? Toisaalta hän vaikuttaa siltä, että pelkääkö mitään...? Merida on kyllä kehittynyt selvästi tässä viime viikkojen aikana. Neidon ilme on sekoitus hämmästystä, surua ja kaipaamaamme pelkoa. Kuvassa näkyy vain Meridan pää (kun hiukset peittävät olat), ja kuinka hyvin neito osaakaan ilmentää pelkoa pelkillä kasvoillaan! Kuvassa on sitä eleganssia ja taidetta, mitä kaipasimme edellisiltä kilpailijoilta. Meridan voittokulku jatkuu viime viikosta, sillä kuva on täydellinen!!! (Eräs asia vain tuomaria ärsyttää, nimittäin se, kun Meridan etuhiuskiehkura ei pysy paikoillaan ollenkaan, vaan on tärähtänyt aina jokaisessa kuvassa!)

Helinä palaa taas teatraalisten tyttöjen joukkoon. Ja Helinää täytyy heti alussa kritisoida siitä, että hän näyttää pikemminkin vihaiselta ja hämmästyneeltä kuin pelästyneeltä. Keijupölyä vain lentelee kaikkialla! Toisaalta Helinän hiukset ovat nousseet pystyyn, ja eikös se ole pelästymisen merkki...??? Tässä kuvassa keijun kasvot näyttävät kuitenkin suorastaan järkyttäville. Helinän kuvien taso on päässyt parin viime viikon aikana tippumaan. Yritähän päästä taas siivillesi, keiju, tai kylmä vesi odottaa!

Haaveileva neitomme Giselle ei varmasti haaveile ensirakkaudesta tässä kuvassa! Hän näyttää todella pelokkaalta! Puun oksisto -teema jatkuu viime viikolta, mutta tällä kertaa kuva on paljon parempi! Ilmiselvästi neito pelkää tippuvansa puusta alas. Pelko näkyy Gisellen kasvoilla, ja hänen kätensä ovat takertuneet tiukasti oksan ympärille. Keho on tavallaan käpertynyt pieneksi, mikä kertoo turvan hakemisesta tiukan paikan tullen. Oikein mahtava kuva, ei ollenkaan liian ylimenevä! Ja sivuprofiili on ihana! Hyvä, Giselle!

Ensimmäisellä viikolla Nakoman hymy näytti teennäiseltä. Tällä viikolla Nakoman pelko näyttää teennäiseltä. Silmät ovat kyllä pyöristyneet kauhusta hienosti, mutta suu on hyvin epämääräisen näköinen. Taustana on kolmatta viikkoa peränjälkeen maissipelto. Nyt kyllä alkaa kaipaamaan jonkinlaista vaihtelevuutta Nakomalta! Kuva on yksinkertaisesti huono!

Marian näyttää kuvassaan todella kauhistuneelta. Käsikin, tai käpäläkin on laitettu rintakehälle kovan järkytyksen takia, niinkuin hienon neidon kuuluukin laittaa. Marianin silmät ovat "hienon kauhistuneet", mutta suu on hänelläkin liian avonainen. Kuva on keskitasoa. Kolmen pudotusuhan jälkeen odottaisi kyllä, että Marian yrittäisi enemmän. No, olihan hänellä viime viikolla mainio kuva, mutta tason pitäisi pysyä tasaisena eikä pomppia ylös ja alas. Tällainen kuva tällä kertaa.

Tässä oli tämän viikon pelonsekainen kierros. Äänestäkääpä taas sitä kilpailijaa, jonka toivotte tippuvan. Ensi viikolla Ken on maassa kaunehin? -kisa saapuu ruutuihinne luultavasti vasta torstain puolella. Sen jälkeen kilpailu jääkin joulutauolle, mutta siitä lisää ensi viikolla. Siihen asti hei hei!

Saludos Amigos - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :)

Saludos Amigos alkaa siitä, kun videokameralla kuvataan, kuinka joukko animaattoreita nousee lentokoneeseen, joka lentää kohti Etelä-Amerikkaa. Matkan tarkoituksena on kerätä materiaalia animaatioita varten. Elävässä kuvassa näkyy mukana jopa itse Walt Disney! Kaikkien pienien animaatioiden väleissä näkyy kuvausta näistä animaattoreista, siitä kuinka he tutkivat Etelä-Amerikan maisemia ja kuinka he luonnostelevat animaatio-aiheita. 

Ensimmäisessä lyhyessä animaatiossa esiintyy Aku Ankka, joka lomailee turistina Titicaca-järvellä. Animaatiossa kerrotaan fakta-tietoja Perun ihmisten elämästä ja tavoista. Aku esittelee omalla tyylillään mm. itse Titicaca-järven, laaman ja paikallista käsityötä. 

Seuraava tarina kertoo urheasta postikoneesta, joka vie postia vuoriston yli. Tämän pienen lentokoneen äiti- ja isä-lentokone sairastuvat, joten pikku lentokone saa kunniatehtävän postin kuljettamiseen. Vaikeuksia matkalla aiheuttaa Aconcagua -vuori, mutta matka päättyy lopulta onnellisesti. 

Kolmas tarina kertoo pampaksen gauchosta, joka on Etelä-Amerikan vastine Pohjois-Amerikan cowboylle. Cowboyna animaatiossa esiintyy Hessu, joka tempaistaan etelään opettelemaan gauchon tavoille. Hessu pääsee pyydystämään strutsia (kyllä vain, tosin eteläamerikkalaista versiota), tanssimaan ja laulamaan ”ihania” lauluja ja satuloimaan hevosta. Lopuksi Hessu palautetaan takaisin pohjoiseen cowboyksi. 

Seuraavaksi päästään tunnelmalliseen tilaan, kun kauniin laulun aikana pensselit maalaavat kauniita maisemakuvia Brasiliasta. Tämän jälkeen tunnelma muuttuukin vähän riehakkaammaksi, kun Joe Carioca saapuu Aku Ankan luo, ja päättää näyttää tälle samban ihmemaan. Niin Aku ja Joe tanssahtelevat läpi Rion, ja tanssahtelevat ”ihanien”, oikeiden naisten seurassa sydän pamppaillen. Näihin tanssillisiin tunnelmiin elokuva sitten loppuukin. 

Saludos Amigos on yksi Disneyn elokuva, jota ei mielletä Disneyn klassikoksi, vaikka se sellainen onkin. Elokuvassa on Fantasian tavoin monta pientä tarinapätkää, jotka tällä kertaa yhdistyvät toisiinsa Latinalaisen Amerikan teemalla. Elokuvan alkuperäinen suomalainen nimi on Oppitunti, mikä kuulostaa todella typerältä. Nimi voi olla oikeutettu siinä mielessä, että elokuvassa tavallaan opetetaan Etelä-Amerikan elämää. Itse asiassa elokuvaa katsoessa olo tulee välillä liiankin oppituntimaiseksi, niin tarkkaan elokuvassa kuvataan esim. gauchoja ja Titicacan elämää. Kaipaisinkin elokuvaan hieman enemmän viihtyvyyttä. 

Saludos Amigos valmistui vuonna 1942, samana vuonna kuin Bambi. Elokuvantekijät tekivät 1941 matkan Etelä-Amerikkaan (jota elokuvassakin näytetään) tarkoituksenaan parantaa Yhdysvaltojen ja Latinalaisen Amerikan välejä. Osalla Etelä-Amerikan valtioiden johdosta oli läheiset suhteet natsi-Saksaan, ja Yhdysvaltojen hallitus halusi höllentää noita suhteita tuomalla maahan paikallisten suosikin, Mikki Hiiren! Kenties samasta syystä elokuvan ensi-ilta oli Rio de Janeirossa! Yhdysvalloissa elokuva koki ensi-iltansa vasta vuotta myöhemmin. Elokuva oli menestys, ja niin Disney päätti tehdä sille jatko-osan, The Three Caballeros -elokuvan. 

Saludos Amigos -elokuvan musiikki sai kolme Oscar-ehdokkuutta. Minun TOP-listoillani musiikki ei kuitenkaan saa hyviä sijoituspisteitä… :P Ensimmäinen laulu Saludos Amigos soi (yllätys yllätys) elokuvan alussa alkutekstien aikana. Toinen laulu, Jo soy, soi Hessun huulilta tämän ollessa gaucho. Aquarela do Brasil soi ennen Jose Cariocan saapumista vesivärien levittyessä Brasilian muotoihin. Kaipaisin näihin kappaleisiin enemmän jonkinasteista jämäkkyyttä. Ovat kappaleet ihan kuunneltavia, mutta eivät ihan minun tyylisiä. 

Vaikka Saludos Amigos -elokuvassa esiintyy mahtava Aku Ankka ja vitsikäs Hessu Hopo, on paras animaationpätkä silti tarina urheasta postikoneesta. Pienen lentokoneen tarina on elokuvassa ainoa, jossa on selkeä juoni alkuineen ja onnellisine loppuineen. Tässä pätkässä on myös vähiten fakta-ainesta. Lentokone on ainoa hahmo, johon minä voin samaistua. Aku on jotenkin liian aggressiivinen, ja Hessu on liian pöhkö. Lentokoneessa on lapsekkuutta, iloa ja ennen kaikkea suomalaista sisua! Go go! 

Saludos Amigos on elokuva, jota ei katsota viihdytystä saadakseen. Voisin kuvitella, että elokuvan pätkiä katsottaisiin koulussa maantiedon tunneilla, joilla käsitellään Etelä-Amerikkaa. On elokuva varmasti aikanaan saanut paljon hyvää aikaa Amerikkojen välisessä ystävyyssuhteessa, mutta perisuomalaiseen junttiin se ei tee vaikutusta.

Magic mirror on the wall... 7.

Ken on maassa kaunehin? on ruuduissanne jälleen! Jee jee! Tällä viikolla pudotusuhan alle joutuivat Eilonwy ja Marian-neito. Selvä äänien enemmistö meni kuitenkin Eilonwylle. Niinpä kuudentena putoajana joudumme hyvästelemään tämän englantilaisen prinsessan.

"Vai näin tässä kävi. En siis päässyt kisassa kovinkaan korkealle jalustalle. Ei se minua haittaa... Tärkeintähän on voitto, ei reilu peli. Eikun siis reilu peli, ei voitto. Mielestäni pelasin ihan reilusti. Tosin oli ihan epäreilua, että putosin vain sen takia, ettei tikkaria löytynyt mistään! En minä syönyt sitä, en ihan oikeasti syönyt! Se oli varmasti Esmeralda! Noh, en aio olla kuitenkaan huono häviäjä, enkä aio nyt alkaa itkeä. Onnea kaikille lopuille kilpailijoille!" Näin Eilonwy hyvästeli meidät.

Näiden tunnelmien jälkeen palatkaamme itse kisan pariin. Tällä viikolla kuvan aiheena on luonto. Pääosassa kuvassa on siis ihana luonto, ja neidot vain sattuvat olemaan siinä mukana. Kukin neito esittelee meille samalla oman tärkeän paikkansa luonnossa.

"Pieni on kaunista. Luonnossakin kaikkein kauneinta minusta on kasvit, niiden lehdet ja upeat kukat. Kultaisen leikkauksen näkeminen kaikkialla ympärillä on niin ihmeellistä! Monet luontokuvat kuvataan aina kaukaa, kauniista ja massiivisista maisemista. Lähikuvat ovat mielestäni aliarvostettuja, vaikka ne monesti ovatkin paljon nätimpiä, kuin joku Uluru tai Mount Rushmore."

Johtuukohan Helinän mielipide hänen pienestä koostaan? Hmm... Helinän kuvassa ruohonjuuritaso luonnosta tuodaan tosiaan näkyville. Helinä seisoo jonkin kasvin/puun lehdellä, ja hänen jaloissaan näkyy voikukan "siemenpallo". Helinällä on kaunis hymy kasvoillaan, ja hän kurkistaa hauskasti liaanien (?) välistä. Helinän ruumiin asento on kyllä jotenkin kömpelön näköinen, eikä siinä näy hänen normaalia viehkeyttään. Kuva on huonompi, kuin edellisten viikkojen, mutta ei se huono ole.

"Asun pölyisessä Lontoossa. Lähin luontopaikkani on Hyde Park, joka sijaitsee onneksi ihan naapurissamme. Käymme siellä koirien kanssa lenkillä joka päivä. On ihanaa, että kaupunkilainenkin pääsee nauttimaan vihreistä puista, pensaista, kukista ja muista luonnon antimista."

Anitan kuva on otettu kaukaa, ja siinä näkyy hienosti ero kaupungin ja puiston välillä. Kuvassa Anita taluttaa koiraansa Perditaa lenkille puistoon, ja naisen asento näyttää hyvin tyylikkäältä, kuten aina. Tietysti olisi mukavaa, jos Anitan kasvonpiirteistä saisi hieman paremmin selvän, mutta toisaalta viikon aiheena oli luontokuva, jossa neito on vain sivuosassa. Oikein on nätti kuva!

"Skotlannissa on paljon luontoa ja paljon ihania maisemia. Itse pidän kuitenkin eniten metsistä, ja niiden taianomaisesta tunnelmasta. Metsässä voin vaellella rauhassa ilman häiriötekijöitä, kuten hovia tai äitiä. Ja metsän tuoksu on niin huumaava, varsinkin sateen jälkeen!"

Nyt tuomarin täytyy sanoa, että Merida on vihdoin ja viimein räjäyttänyt jättipotin! Kuva on suorastaan täydellinen! Skotlannin synkkä metsä pääsee hienosti oikeuksiinsa tässä kuvassa, ja ruohot näyttävät todella eläviltä! Meridan asento on hieno. Neito on menossa metsään, mutta hän on kääntynyt katsomaan vienosti taakseen olkansa yli. Käkkärät hiukset vain hulmuavat liikkeen voimasta. Yksinkertaisuudessaan kuva on kaunis ja mahtava! Lisää tällaista, Merida!!! ... Näenkö oikein, vai onko kuvassa virvatulia...?

"Viidakossa on ihana asua. Siellä villi luonto ympäröi sinua koko ajan, ja taivaalta pääsee näkemään tähdet öisin. Tykkään tutkia viidakkoa, sen kaikkea elämää. Parhaiten paikasta toiseen kuljetaan liaaneja pitkin, se on myös ihan parasta huvia!"

Kuvassaan Jane näyttää, kuinka hauskaa on heilua liaaneilla. Kuvasta välittyykin vauhdin tunne ja aito ilo. Janen nurinkurinen hymy on kaunista katsottavaa, ja asennollaan hän näyttää meille akrobatia-taitojaan. Taustalla näkyy öinen viidakko, mutta todella epäselvästi. Kuvaa voisikin kritisoida siitä, että viikon aihe ei juurikaan toteudu siinä, sillä Jane on kuvassa pääosassa, kun pääosassa pitäisi olla luonto. Janen hymy kuitenkin pelastaa kuvan, ja tuomari antaa tällä kertaa Janelle anteeksi kuvan aiheettomuuden. Hieno kuva!

"Pariisissa ei ole kauheasti luontoa esillä, muuten kuin puistoissa. Ikävä kyllä siitä on tullut samanlainen kaupunki, kuin Lontoosta ja New Yorkista, yhhyh. Voisi kuitenkin sanoa, että kaupungin läpi virtaava Seine tuo luontoa kaupunkiin. Tykkäänkin oleilla paljon Seinen rannoilla, ja katsella ohi virtaavaa vesimassaa."

Esmeraldan kuvassa joki näkyy selvästi, tosin sen vesi on aika epäilyttävän tummaa. Kuvassa näkyy myös ruohoa, joka kuuluu luontoon, mutta myös massiivinen kivirakennelma, joka tuo ihmisen rakennusstruktuuria kuvaan. Kuvassa Esmeralda joko tuijottaa tiiviisti vettä, tai sitten hän on hyppäämässä veteen. Näemme, ettei neidolla ole kenkiä jalassa! Kuva on jotenkin kauhean synkkä, ja Esmeralda näyttää oudolta näin kaukaa katsottuna. Neidon seinää vasten nojaava käsi on luonnottomassa asennossa. Käyrä selkä tuo mieleen lähinnä Quasimodon. Kuvassa on paljon parannettavaa.

"Andalusia, kotimaani, on paikka ihana! Ah! Siellä metsää on silminkantamattomiin, vihreä on paljon vihreämpää kuin täällä ja järvet ovat paljon sinisempiä kuin täällä. Mutta se metsä... Puut ovat niin suuria, että syleillessäni niitä käteni eivät kosketa toisiinsa! Olisipa puita kanssani syleilemässä prinssi, jonka kanssa yhdessä ylettäisimme toistemme sormiin... Mutta ei! Nyt minun täytyy tyytyä vain kiipeilemiseen, yksin. Nyyh."

Giselle taitaa pitää luonnosta, mutta enemmän hänellä on muut asia mielessä... Tässä kuvassa Giselle kiipeää jossain lehtipuussa ketterästi kuin orava. Neidon asento ei ole mitenkään mairitteleva, eikä se sovi kauneuskilpailuun. Asento on liian "konttausmainen", ja oikean käden sormet harittavat epämääräisesti ja jäykästi eteenpäin. Lisäksi Gisellen ilme näyttää siltä, kuin hän olisi pelästynyt jotain. Aiheesta olisi saanut paljon paremman kuvan! Puun oksisto on kyllä hienon näköinen.

"Luonto on lähellä kyläämme, ja se ympäröi sitä joka puolelta. Ihana, hiljainen metsä pupuineen, ohi virtaava joki saukkoineen ja maissiviljelyksemme ovat osa jokapäiväistä elämäämme."

Aiemmin kisassa Nakoma on kertonut, että hän viettää suurimman osan ajastaan joen lähellä. Olisi voinut kuvitella, että hänen luontokuvansa liittyisi vahvasti jokeen, mutta ei. Nakoma valitsi taustakseen maissipellon, joka esiteltiin meille jo viime viikon kuvassa. Tuomari olisi kaivannut enemmän vaihtelua kuvien aiheessa, mutta onhan se maissipeltokin ihan nätti paikka. Kuvassa Nakoma seisoo maissipellon keskellä korin kanssa, ja hän on ilmeisesti palaamassa kotiin maissinkeruumatkalta. Idea on hyvä, toteutus ei. Nakoman asento on todella omituinen, ja hänen jalkansa näyttävät vain töröttävän kehon jatkeena. Myöskin kädet näyttävät ihmeellisille patukoille, jotka pitävät koria ilmassa. Sen sijaan Nakoman ilme on vakavuudessaan vaikuttava ja hieno. Jälleen kerran siis Nakoman kasvot toimivat, mutta keho ei. Aijaijaijai...

"Olen kotoisin Sherwoodin metsästä, joten eiköhän jo paikan nimikin kerro, että metsää riittää vaikka muille jakaa. Vietämme paljon aikaa Robinin kanssa metsässä kävellen, ja yöaikaan metsä on todella romanttinen! Siihen aikaan, kun Robin oli vielä lainsuojaton, oli metsä salainen kohtaamispaikkamme."

Marian-neito oli tällä viikolla pudotusuhan alla. Tällä kuvalla hän kuitenkin todistaa, että hänet kannatti pitää kisassa mukana. Kuva on todella kaunis ja romanttinen, ja sen nähdessään tekee mieli vain huokaista ihastuksesta. Marian on ottanut kuvaan mukaan rakkaan Robin Hoodinsa, ja he seisovat pienen puun alla romanttisesti. Täysikuu valaisee metsää, ja kuun säteet kimaltavat veden pinnasta. Näemme myös (vaaleanpunaisia?) tulikärpäsiä ilmassa. En yhtään ihmettele, miksi Marianin mielestä metsä on romanttinen paikka. Hyvä hyvä hyvä!


Aika monen kilpailijan lempipaikka luonnossa oli metsä. He taitavat tuntea olonsa sitten melko kotoisaksi Suomessa... hehheh! Kuvat olivat hienoja, ja osa neidoista ylsi huippusuoritukseen. Jee jee! Jäljellä on enää kahdeksan neitoa. Kuka heistä putoaa seuraavaksi? Sen näemme ensi viikolla. Ken on maassa kaunehin? -tiimin puolesta HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ KAIKILLE!!!!

Magic mirror on the wall... 6.

Nyt on taas aika raottaa verhoa kauniiden neitojemme tieltä, ja palata Ken on maassa kaunehin? -kisan pariin! Jee! Ennen putoajan selviämistä ilmoitan erään asian, jonka joku on kenties huomannutkin kilpailun aikana. Kun kilpailjoiden kuvia esitellään, laitan viimeisimmäksi niiden neitojen kuvat, jotka ovat olleet edellisellä kerralla pudotusuhan alla. Heitä ennen loppupäähän tulee niiden tyttöjen kuvat, jotka ovat joskus aiemmin kisassa olleet pudotusuhan alla. Eli siis parhaiten kisassa menestyneet saavat esitellä kuvansa ensimmäisinä. Ihan vain tällainen mielenkiintoinen infotieto, joka ei vaikuta itse kisaan millään tavalla. ... Vai vaikuttaako?

Ja sitten itse asiaan. Tällä viikolla pudotusuhan alle joutuivat Jessie, Marian ja Eilonwy. Äänestyksen tulos muuttui ihan viime metreille saakka, ja eräälle toiselle kilpailijalla oltiin jo keretty kertoa suru-uutinen, kun mukaan tuli vielä yksi ääni. Huhhuh, mitä dramatiikkaa! Eli tällä viikolla kilpailusta putoaa lelutyttömme Jessie.

"Aah! Voi, kuinka sydämestäni ottaa tämä tulos! Ajattelin, että kyllä nyt lelulle annetaan anteeksi joitain huonoja kuvia. Tämä on syrjimistä, kun minut pudotettiin näin nopeasti. Voih! Olisin halunnut poseerata Voguen kannessa upean cowboy-asuni kera, mutta tämä haaveeni ei kai koskaan tule toteutumaan... Mutta kyllä tämä tästä, ja ei muuta kuin menoksi vaan! Ihanaa, että pääsen taas leikkimään!" Näin meidät hyvästeli cowboy Jessie.

Tällä viikolla vielä kisassa olevat kilpailijattaremme pääsevät näyttämään valokuvauksellisuutensa ruoan kanssa. Kilpailijat poseeraavat siis lempiruokansa kanssa, ja kertovat tuosta herkustaan samalla jotain parilla sanalla. Kannattaa varata ruokaa eteen tätä tekstiä lukiessa, sillä kuvat ovat niin herkullisia!

"Lempiruokaani ovat hedelmät. Mikä-mikä-maassa syödään oikeastaan pelkkiä hedelmiä, marjoja ja kaloja, ja minä olen allerginen kaloille, joten vaihtoehdoiksi jää vain hedelmät ja marjat. Eniten tykkään syödä kirsikoita, ne ovat niin makeita. Yhdestä kirsikasta riittää minulle ruokaa koko päiväksi. Jos kirsikat kerkeää mennä vanhoiksi ennen kuin ehdin syödä ne, voi niillä pelata hyvin jalkapalloa."

Helinä näyttää kuvassaan erilaiselta verrattuna edellisten viikkojen kuviin. Hän näyttää pyöreäposkisemmalta, joka saa häneen tiettyä lapsekkuutta. Onkohan Helinä syönyt liikaa kirsikoita? Keiju näyttää myös jotenkin normaalia kolmiulotteisemmalta. Mielestäni tämä Helinän erilaisuus ei ole kuitenkaan huono asia. Helinä viettää elämäänsä rennosti kirsikkapuun latvassa. Neito ei syö kuvassa kirsikkaa, mutta silti kirsikat näkyvät kuvasta selkeästi. Helinällä on vieno hymy kasvoillaan, ja hänen asentonsa on hyvä. Katse olisi kuitenkin kannattanut kohdistaa muualle, kuten vaikka kameraan tai kirsikkaan. Nyt katse vie huomion hieman pois pääasiasta, joka oli se ruoka. Kuva on kuitenkin onnistunut.

"Maudien leipomat tortut ovat parasta, mitä tiedän! Samaa mieltä ovat myös pikkuveljeni Hubert, Harris ja Hamish. Jos minulla joskus tekee mieli torttua, eikä Maudie salli minun ottavan sellaista, voin kääntyä veljieni puoleen, sillä heillä on yleensä pari leipomusta aina piilossa jossain. Saisinpa minäkin torttujen reseptin, niin voisin leipoa niitä täällä Suomessa ollessani! Äidin mielestä leipominen ei ole prinsessalle sopivaa työtä, joten en ole koskaan päässyt kokeilemaan reseptiä, mutta ehkä vielä joskus..."

Meridan kuvan ilme kertoo siitä suuresta ilosta, mikä häntä kohtasi, kun toimme kuvauspaikalle rekvisiitaksi hänen rakastamiaan torttuja. Neito sai viedä tortut taloon muiden kilpailijoiden kanssa jaettavaksi. Toivottavasti hän myös jakoi ne, sillä muuten näemme hänet ensi viikolla hiukan pyöristyneenä... Meridan kuvassa ruoka on todellakin pääosassa, ja Merida kaiken lisäksi oikein esittelee torttuja sormellaan. Meridan ilme on kauhean innostunut ja hänen hymynsä saa katsojankin hymyilemään. Kuitenkin tuomarille kuvasta tulee lähinnä mieleen perheen valokuva-albumin kuva, ei kauneuskilpailuun sopiva kuva. Merida, nyt lisää yritystä peliin!!!

"Kello viiden teehetki hyvän ystävän kanssa kera Twinings -teen ja leivoksen on parasta, mitä tiedän. Teen täytyy olla juuri sopivasti haudutettua, tai muuten se maistuu aivan tiskivedeltä. Taloudenhoitajani Hanna osaa keittää juuri suuhuni sopivaa teetä. Minulla onkin ilo kutsua ystävättäriäni luokseni teelle, kun tiedän teen olevan täydellistä. Teen kanssa yhteen sopii hyvin muffinssit. Kilpailun aikana olen huomannut sen, että Fazerin Sininen käy teen kanssa hyvin yhteen pienissä määrin nautittuna."

Viime viikon anti-kuvan jälkeen Anita on löytänyt oman sivistyneen tyylinsä taas uudelleen. Anita on todellakin perienglantilainen niin tavoiltaan kuin kuviltaankin. Kuvassa hän istuu tyylikkäästi sohvan reunalla, ja on juuri poiminut teekupin käteensä pöydältä. Hetki näyttää rauhalliselta ja mukavalta, ja tekisi mieli itsekin mennä "kahvittelemaan" Anitan kanssa. Kasvojen ilmettä olisi kyllä voinut muuttaa hieman valoisammaksi. Muuten oikein hyvä kuva, melkeinpä täydellinen!

"Keittoruoat ovat lempiruokiani. Keitot ovat niin kevyitä, joten kun niitä syö, ei tule kauheaan ähkyyn, ja jaksaa jatkaa liaaneissa heilumista. Lempikeittojani ovat kasvissosekeitto, hernekeitto ja kalakeitto. Saanen vielä tässä kommentoida kuvaani. Kuvaustilanteessa sattui nimittäin pieni kommellus. Olimme ottamassa kuvaa minusta ja keittokattilasta, kun yhtäkkiä jostain ilmestyi paikalle iso koira, joka kaatoi minut kumoon, hyppäsi kattilaan ja alkoi syödä keittoa. Kuvani on siis otettu kyseisen tilanteen aikana."

Janen kommentissa on nyt selvästi selittelyn makua. Hänestä kerittiin ottaa kuvia ennen koiran saapumista. Jotain kuvien tasosta kertoo se, että neidon paras kuva on tämä, missä hän katsoo kauhistuneena koiran perään. Muiden, pois jääneiden kuvien tason voi vain arvata... Jane on todella pelokkaan ja kauhistuneen näköinen kuvassaan, kuten jo mainitsinkin. Hänellä on hanska vain toisessa kädessään (?), ja hänen käteensä on jäänyt keittokauha. Tällä viikolla Jane ei yltänyt parhaimpaan suoritukseensa, vaan kuva on melko huono.

"Voin yhtyä Janen sanoihin keittoruokien ihanuudesta. Keitot ovat parasta ruokaa, ja niitä on niin helppo syödä! Lusikalla poskeen vaan, ja avot! Minun lempikeittoni on linssikeitto. Täällä Suomessa syömäni kaupan valmiskeitot ovat olleet aivan järkyttävän makuisia! Kuinka kukaan voi syödä, saati sitten myydä niitä! Omatekemät keitot ovat parhaita, varsinkin nuotion yllä haudutetut."

Esmeraldan kuvassa näkyy selvästi, että keittoa on helppo syödä. Näyttää siltä, että Esmeralda on kuvassa tajuttomana, ja hänelle yritetään työntää lusikkaa suuhun. Voihan se olla, että Esmeraldan silmät menivät vahingossa kuvaustilanteessa kiinni, jonka takia hän näyttää tajuttomalta. Ei neidon asento ole kuitenkaan mikään paras kauneuskuvan ottamiseen. Joku toinen hahmo syöttää ilmiselvästi Esmeraldaa. Mikähän ajatus siinä on takana, miksei neito voi syödä itse pöydän ääressä silmät auki? Tällä kertaa Esmeraldan kasvot ovat kuitenkin todella eteerisen kauniit, ja hänen hiuksensa ovat ihanan pöyheät. Kunpa neidon silmät olisivat vielä auki ja lusikka olisi hänen omassa kädessään! Kuva on ihan ok.

"Omenat ovat ihania. Ne suorastaan pursuavat punaisuutta, ja niiden maku on nektaria kielelläni. Omenaa puraistessani tunnen olevani toisissa maailmoissa, joissa prinssi ratsastaa luokseni uljaalla ratsullaan ja tuo kultaisen omenan kaukausesta maasta lahjaksi rakkaalleen, minulle. Ah! Voi kunpa huuleni olisivat yhtä punaiset kuin on omenan puna, kunpa poskeni olisivat myös samalla lailla punoittavat! Silloin, niin, varmasti silloin prinssi minut löytäisi, ja jakaisimme ensirakkauden suudelman keskenämme! Aah!"

Gisellen unelmia täynnä olevasta puheesta ei näytä olevan jälkeäkään hänen kuvassaan. Kuvassa Giselle näyttää miettivältä, jopa hieman nyrpeältä. Ainakaan hänen kasvoiltaan ei tule ilmi se himo omenoihin, mikä hänellä ilmiselvästi on. Omena on kyllä hyvin esillä kuvassa, mikä olikin pääpointtina tällä viikolla. Voisi Giselle kyllä näyttää paljon paljon onnellisemmalta. Nyt hänestä tulee mieleen teinityttö, joka kuuntelee vanhempiensa neuvoja: "Voiks tää vähempää kiinnostaa?" Toivottavasti Giselleä alkaa kiinnostamaan kisa enemmän, jospa kuvienkin laatu paranisi sitten.

"Maissi on heimomme elinehto. Se on meille kuin kultaa, ja kasvatamme sitä mahdollisimman paljon. Kylämme ympärillä on suuret maissipellot, ja jokaiselle kylän naiselle on jaettu oma tilus, jonka maisseja kasvattaa ja kerää. Maissit kootaan sitten varastorakennukseen. Säästelemme maissiemme käyttöä, sillä niiden pitää riittää koko heimon syötäväksi talven yli. Kesällä syömmekin maissin sijaan mieluummin marjoja, joita emme pysty säilömään niin helposti kuin maissia."

On mielenkiintoista kuulla aina uusia tarinoita kilpailijoiltamme, jotka ovat kotoisin eri kulttuureista. Nakoman tarinan meille on kuitenkin kertonut jo Pocahontas. Noh, itse kuva on mielenkiintoinen. Ruoka, maissi, näkyy kuvassa selkeästi, vaikka sen keltaisuus ei nyt näykään. Nakoma on poiminut yhden maissintähkän käteensä, ja nyt hän ihmettelee sitä. Kuvassa on hyvä idea, ja Nakomalla on kuvassa hyvä asento, mutta kuvan pilaa tällä(kin) kertaa Nakoman kasvot. Neidon ilme on hyvin myrtynyt, hänen suunsa on ihmeellisesti auki ja hänen silmänsä katsovat jonnekin ohi kaikesta. Miksi tällainen ilme? Kuva on melko huono.

"Lempiruokaani ovat tikkukaramellit, tai lyhyemmin sanottuna tikkarit. Punaiset, mansikanmakuiset ovat lemppareitani. Saanen sanoa jotain kuvastani, kuten Janekin sai? Kuvaustilanteessa emme löytäneet rekvisiitaksi hankkimaamme tikkaria mistään. Yritin etsiä sitä, mutta ei vaan löytynyt. Ehkä joku söi sen."

Ehkäpä se joku olit sinä? Eilonwy oli tällä viikolla pudotusuhan alla, eikä tämä kuva kyllä ainakaan paranna hänen sijoistustaan tässä kisassa. Kuvassa Eilonwy yrittää etsiä tikkaria lipaston laatikosta. Tytön ilme on hämmästynyt. Hämmästyksestä kertoo myös hänen kehonsa asento. Sormet on aseteltu taas kauniisti prinsessalle sopivaan tyyliin. Eilonwyn ilme ei kuitenkaan sovi prinsessalle. Suu on auki kuin oo, ja sinne mahtuisi hyvin se kadonnut tikkari. Eilonwyn kaula on myös ojentunut pitkänä eteenpäin, mikä ei näytä hyvältä. Kuva on jotenkin mitäänsanomaton, vaikka Eilonwyltä kyllä odottaisi muuta.

"Piirakat ovat lempiherkkuani. Ja herkuthan ovat parasta ruokaa! Kotona leivon paljon piirakoita: mustikkapiirakoita, mansikkapiirakoita, omenapiirakoita.... Vaikka mitä! Itse asiassa sulkapallokisojemme voittaja voittaa itselleen leipomani piirakan, jonka maku vaihtelee vuosittain. Jotkut voivat ajatella, ettei leipominen ole linnanneitojen hommaa, mutta minun mielestäni leipominen on todella antoisaa. Siinä näkee oman työnsä jäljen, ja taikinaa pääsee maistelemaan!"

Kenties Meridan äitillä olisi opittavaa Marianin näkemyksestä ylhäisön leivontakulttuurista. Marian-neito joutui tällä viikolla pudotusuhan alle, ja oli hyvin lähellä, ettei hän joutunut lähtemään kotiin. Niinpä kuvan täytyisi olla nyt mestariteos. Eikä se ole sitä. Toki Marianin kuva on paljon parempi, kuin viime viikolla. On myös kivaa nähdä Marian sivuprofiilista kuvattuna. Kuvassa tuodaan ruoka esille hyvin. Sen sijaan Marianin asento ei mairittele piirakkaa. Onko hän sekoittanut piirakan ja sulkapallon tehtävät täysin? Marian näyttäisi olevan heittämäisillää piirakkaa johonkin! Ehkä neidolla olikin tarkoitus tehdä kuvasta huumoripitoinen ainaisen pidättyväisyyden tilalle. Marianilla on myös hymy kasvoillaan, mutta jotenkin se näyttää olevan hieman ilkeämielinen hymy. Jos kuitenkin sovimme, että kettutyttö haki kuvaan huumoria, on kuva onnistunut.


Tällä viikolla melkein kaikkien kilpailijoiden kuvien taso koki hienoisen pudotuksen alaspäin. Onkohan tässä kuvien laadussa olemassa joku sykli, sillä juhlapukukierroksellakin kuvat olivat melko huonoja. Hmm... Toivottavasti tämänkertainen kisa ei aiheuttanut teissä kauheaa nälän tunnetta. Tuomari lähtee nyt syömään. Lähtekää te äänestämään!

On sulla ystävä...

Tänään olen viettänyt hyvin suuren osan päivästäni YouTuben ääressä. YouTubessa minulla on pyörinyt oikeastaan vain Disney-aiheiset videot. Näin perjantai-iltana minulle tuli täällä Savonlinnan yksinäisyydessä tosi hyvä fiilis Disney-musiikkia kuunnellessani. Erityisesti minut sytytti tänään Toy Storyn "You've Got a Friend In Me". Videota katsoessani sain tosi hyvän idean, että laitanpa tänne blogiin kaikkia erilaisia versioita kyseisestä kappaleesta! (En tiedä, onko se teistä hyvä idea, mutta minusta se oli...) Ja kaikkia erilaisia versioita löytyi roppakaupalla!!!! En viitsi laittaa niitä kaikkia tänne, sillä ette te kuitenkaan jaksaisi kuunnella niitä kaikkia... Ja hyvää suomalaista versiota en löytänyt millään, mutta oletan, että te tunnette sen jotenkin jo ennestään...

Tämä ensimmäinen on alkuperäinen versio kappaleesta. Hyvä ja mahtava kappale!



Tässä on mahtava sovitus kappaleesta kitaralla näppäillen! Olen kateellinen tuolle kitaristille! Tehkääpä perässä jos osaatte!



Tämä versio on minun lempparini. Toy Story 3:sta espanjalaistyylinen versio kappaleesta. Ihan paras!



Viimeiseksi oli pakko laittaa tämä Simpsoneissa esitetty versio samasta kappaleesta. Hehe. Anteeksi huono kuvalaatu, ei löytynyt parempaa.

Bambi - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :)

Bambi -elokuva alkaa siitä, kun Pöllövaari lentää puun koloon nukkumaan ja oravat heräävät samaisessa puussa päivän viettoon. Pöllövaarin unet eivät kuitenkaan kestä kauan, sillä Rumpali–kani tulee rummuttamaan puun juurta. Ihme on tapahtunut, prinssi on syntynyt! Kaikki metsän eläimet rientävät katsomaan vauva-valkohäntäpeuraa, Bambia. Bambi uinuu emonsa vieressä, herää muiden eläinten tuloon ja ottaa ensi askeleensa heidän katsellessaan. Korkealla puiden yläpuolella olevalla jyrkänteellä Metsän ruhtinas katsoo alas omaa poikaansa. 

Opittuaan kävelemään Bambi lähtee äitinsä kanssa kävelylle metsään. Muut eläimet tervehtivät häntä, ja he kutsuvat häntä ”nuoreksi prinssiksi”. Peurat tapaavat kaniperheen, jonka lapset alkavat leikkiä Bambin kanssa. Tyttöpuput saavat nuoresta prinssistä tarpeekseen melko nopeasti, mutta Rumpali jatkaa Bambin kanssa leikkimistä, ja opettaa tätä puhumaan. Uusia sanoja ovat lintu, perhonen ja kukka. Kukkaniityllä Bambi törmää haisunäätään, jota sanoo kukaksi. Rumpali meinaa korjata Bambia, mutta haisunäätä estää sen sanomalla, että kukka on ihan hyvä nimi hänelle. Leikit loppuvat, kun alkaa ukkostaa ja sataa. Bambi palaa äitinsä luokse nukkumaan ja ihmettelemään sadetta. 

Bambi kasvaa hieman isommaksi, jolloin hänen äitinsä uskaltaa viedä hänet niitylle. Niitty on suojaton, mutta ihana paikka. Bambi rakastuu niittyyn. Siellä hän ihmettelee sammakkoa ja tapaa Rumpalin sekä nuoren valkohäntäpeuran, Falinen, jonka kanssa hän leikkii. Niityllä kirmaa myös nuoria aikuis-valkohäntäpeura-miehiä, jotka esittelevät hyppytaitojaan. Metsän ruhtinas ilmestyy myös niitylle, ja Bambi ihailee tätä suuresti. Metsän ruhtinas palaa metsään, mutta siellä hän haistaa palaneen käryä. Ihminen! Ruhtinas juoksee nopeasti varoittamaan kaikkia eläimiä niityllä, ja kaikki juoksevat äkkiä pois paikalta. Bambi ja hänen äitinsä pääsevät suojaan omaan kotiinsa. 

Tulee syksy, jolloin ruokaa on vähän. Tulee talvi, jolloin ruokaa on vielä vähemmän. Talven tullen Bambi ihmettelee kovasti lunta. Hän tapaa Rumpalin lammen rannalla, jossa Rumpali yrittää opettaa Bambia luistelemaan, mutta huonolla menestyksellä. Lammen rannassa Bambi ja Rumpali näkevät Kukan, joka nukkuu eräässä luolassa talviunia. Ystävykset ihmettelevät vähän haisunäädän puuhia, mutta antavat lopulta tämän nukkua rauhassa. 

Talvi on pitkä ja kaikilla on nälkä. Eräänä päivänä Bambin äiti huomaa ruohon pilkistävän esiin hangen keskeltä. Peurat ryntäävät syömään ruohoa tyhjään vatsaansa. He eivät kuitenkaan ymmärrä, että vaara vaanii juuri silloin, milloin sitä vähiten odottaa… Yhtäkkiä Bambin äiti haistaa ihmisen! Hän käskee Bambia juoksemaan nopeasti kotiin taakseen katsomatta. Nopeammin! Nopeammin!!!! Bambi juoksee hirmuvauhtia kotiinsa, ja huokaisee helpotuksesta. Mutta mihin äiti jäi? Bambin äitiä ei näy missään. Bambi lähtee lumiseen metsään harhailemaan ja etsimään äitiään. Lunta alkaa sataa heikosti. Yhtäkkiä surullisen Bambin edessä on Metsän ruhtinas, joka sanoo: ”Äitisi ei ole enää täällä.” Metsän ruhtinas ottaa Bambin hoiviinsa, ja vie tämän pois. 

Kevät saapuu. Linnut laulavat ihan höperöinä rakkaudesta. Bambi, Rumpali ja Kukka ovat kasvaneet isoiksi! Pöllövaari kertoo heille rakkaudesta (=hyrähtämisestä), ja kuinka se voi sattua kenen tahansa kohdalle. Ystävykset kieltävät moisen hullutuksen, mutta pian yksi kerrallaan kukin heistä rakastuu. Bambi tapaa lapsuudenkaverinsa Falinen, josta hän jopa joutuu taistelemaan toista urospeuraa vastaan. Lopulta Bambi ja Faline pääsevät viettämään ihanaa eloa keskenään. 

Ihmiset saapuvat taas metsään, tällä kertaa joukolla. Eläimet lähtevät karkuun, mutta Bambi hukkaa Falinen, eikä hän halua lähteä pakoon ilman tätä. Metsästyskoirat alkavat jahdata Falinea, ja saartavat tämän jyrkänteelle. Bambi tulee apuun juuri ajoissa, ja puskee sarvillaan koirat kumoon. Yhdessä peurat pakenevat koiria. Juuri, kun Bambi on hyppäämässä rotkon yli, osuu aseen luoti häneen. Sillä välin metsästäjien leirissä nuotiosta lentää kipinä läheiseen puuhun, ja tässä on järkyttävän metsäpalon ainekset. Metsän ruhtinas herättää Bambin ja suorastaan pakottaa tämän lähtemään perässään pakoon metsäpaloa. Yhdessä he juoksevat läpi savuavan metsän, ja hyppäävät hienosti vesiputouksesta alas. He pääsevät turvaan järven keskellä olevalle saarelle, johon muutkin metsän eläimet ovat pelastautuneet. Siellä Bambi näkee taas Falinen. 

Aika kuluu, ja palanut metsä kukkii jälleen. Metsän eläimet kokoontuvat juosten yhteen, sillä ihme on tapahtunut! Kaikki eläimet kokoontuvat Falinen ympärille. Kuinka ollakaan, Faline on synnyttänyt valkohäntäpeura-kaksoset! Kaikki eläimet iloitsevat Falinen puolesta. Ja korkealla puiden yläpuolella olevalla jyrkänteellä seisoo Bambi ylpeänä katsellen lapsiaan. Loppu. 

Bambi on todella suloinen ja ihana elokuva. Bambia alettiin tehdä vuonna 1923, ja sen oli tarkoitus valmistua heti Lumikin jälkeen toisena Disney-klassikkona. Ensi-iltansa elokuva sai kuitenkin vasta 1942, toisen maailmansodan aikana, koska Walt Disney vaati elokuvalta täydellisyyttä. Bambi perustuu Felix Saltenin kirjoittamaan aikuisten kirjaan Bambi: Tarina metsästä. Tarina kertoo metsäkauriin (ei valkohäntäpeuran, niin kuin Disneyllä) elämästä. Kirjassa on muutamia poikkeuksia elokuvaan nähden: ensinnäkin tulipalon jälkeen Bambi alkaa viettää enemmän aikaa yksinäisyydessä, ja välttelee Falinea, vaikka rakastaakin tätä vielä ”melankolisella tavalla”. Kirjassa Metsän ruhtinas opettaa Bambille hyödyllisiä taitoja ihmisten välttelemistä varten. Kirjan lopussa Bambi tapaa metsäkauris-kaksos-vasat, jotka etsivät äitiään, eli Bambi ei itse saa (luultavasti) lapsia. Disney muutti tarinaa paljon, sillä kirjaa pidettiin liian aikuismaisena lapsille. 

Lopullisesta Bambi-elokuvasta poistettiin monia kohtauksia käsikirjoitukseen verrattuna. Eräs poistetuista kohtauksista näytti, kuinka Bambin äiti sai osuman luodista. Käsikirjoittajien ideana oli myös, että Bambia ammutaan hänen äitinsä sijaan. Onneksi Disney ei pitänyt ideasta ollenkaan. Alun perin elokuvassa näytettiin ihminen, mutta tämä metsästäjä poistettiin lopullisesta versiosta. Näin ollen Bambista tuli ensimmäinen Disney-elokuva, jossa ei näytetä yhtään ihmistä (toinen tällainen elokuva on Leijonakuningas)! Bambi on lisäksi se Disney-elokuva, jonka hahmoja on kenties nähty sen jälkeen tulleissa Disney-elokuvissa eniten. Bambin äiti laiduntaa metsässä Kaunottaren ja Hirviön alussa, ja elokuvissa Miekka kivessä ja Viidakkokirja Bambin äitiä yritetään pyydystää. Pelastuspartio Bernard ja Bianca -elokuvassa sekä Bambi että tämän äiti esiintyvät ruohoa syömässä. 

Bambin hahmot ovat todella ihania ja helposti samaistuttavia. Nuori Bambi on todella suloinen, ja hänestä on osattu tehdä ihmettelevä ja maailmaa tutkiva lapsi. Sitten näemme Bambin menetyksen, ja pystymme jakamaan tuskan tunteen hänen kanssaan. Läheisen menettäminen on todella vaikeaa ja raskasta, ja vielä vaikeammalta tuntuu katsoa sitä, kun lapsi (vasa) menettää läheisensä. Lapsen kärsimys on kauheaa. Tässä kohtaa Bambin viaton lapsuus on loppu. Näemme Bambin seuraavan kerran, kun hän on kasvanut aikuiseksi. Aikuisena Bambi on vastuuntuntoinen, hellä ja myös aika järkevä. Näemme, että Bambi on kasvanut hyväksi aikuiseksi tragediastaan huolimatta, ja tämä saa meidät uskomaan parempaan huomiseen ja siihen, että kyllä meistäkin voi tulla hyviä aikuisia. 

Bambin äiti on todella hellä eläin, ja hänessä yhdistyy kaikki ideaaliäidin piirteet. Bambin isä, Metsän ruhtinas, on uljas ja hieman etäinen isä Bambille. Luulen, että moni lapsi saattaa tuntea isänsä äitiään etäisemmäksi, sillä äiti-lapsi-suhde on niin kestävästä ja kovasta materiaalista tehty pakkaus. Niinpä Bambin suhteisiin vanhempiaan kohtaan voi hyvin eläytyä. Rumpalin äiti on taas toisenlainen äiti kuin Bambilla. Toki Rumpalinkin äiti lapsistaan huolen pitää, mutta kieltäminen näyttää olevan hänelle ominainen tapa toimia kasvatuksen suhteen. Kasvatustapojen poikkeaminen johtuu varmasti lasten erilaisista temperamenteista. Rumpali on hyvin menevä ja vilkas kaninpoikanen, joka tykkää kovasti rummuttamisesta (siitä nimikin). Isoksi kasvettuaan Rumpalista tulee kuitenkin metsän yhteiskunnan täysvaltainen jäsen kaikesta vallattomuudestaan huolimatta. Kukka on hyvä esimerkki hyvin ujosta eläimestä, joka punastelee ja naurahtelee ujostellessaan. Ujous säilyy ihan aikuisuuteen asti. Pienenä luulin aina, että Kukka on tyttö. Kevät -kohtauksessa, jossa joukkoon liittyy tyttö-haisunäätä, ihmettelin asiaa aina kovasti. 

Bambin piirrosjälki on kaunista katsottavaa. Maisemat ovat jylhiä ja upeita, ja joissain kohtauksissa on osattu animoida ruohonjuuritason elämää todella tarkasti. Eläimet on piirretty melko realistisesti, mutta Disneylle ominaista pehmeyttä ja suurisilmäisyyttä on osattu ottaa mukaan. Pupujen ja lintujen piirustustyyli on sellaista, joka toistuu hyvin pitkälle samanlaisena kaikissa myöhemmissäkin Disney-elokuvissa. On ihmeellistä, miten animaattorit ovat osanneet vangita inhimillisten tunteiden koko kirjon eläimiin. Minä en ainakaan osaisi moista! Mielestäni tarinassa on myös hieno kaari, sillä elokuva alkaa ja loppuu samanlaiseen kohtaukseen, jossa uusi valkohäntäpeura syntyy. 

Bambin musiikki on todella kaunista. Elokuva saikin kolme Oscar-ehdokkuutta juuri musiikin osalta, mutta ei valitettavasti voittanut niistä yhtäkään. Bambi alkaa laululla Rakkauden laulu, joka soi alkutekstien aikana, ja jota hyräillään vielä alkumaisemia näytettäessä. Sama laulu lauletaan myös elokuvan lopussa. Seuraava laulu lauletaankin vasta sateen tullessa. Sadepisarat kuvastaa hyvin sadetta ja ukkosta. Kevätlaulu lauletaan kevään tullen (yllätys yllätys) ja Sen lauluksi loin lauletaan Bambin ja Falinen rakastuessa ja juoksennellessa ympäri metsää. Elokuvassa taustakuoro laulaa kaikki laulut, eivätkä hahmot laula niitä. Tai oikeastaan Kevätlaulun voi periaatteessa kuvitella lintujen laulamaksi. 

Bambi herättää monenlaisia erilaisia tunteita. Koemme iloa, kun Bambi ja Rumpali toikkaroivat jäällä ja kun kevät vihdoin saapuu metsään. Bambin äidin kuollessa itku ei ole kaukana, ja monesti tämä tyttö ainakin herkistyy kyyneliin asti kyseisessä kohtauksessa. Elokuvan aikana saa kuitenkin nauraa ääneenkin pari kertaa, useimmiten Pöllövaarin juttujen innoittamana. Bambi osaa olla myös todella jännittävä elokuva, ja jännitykseen on syynä Frank Churchillin säveltämä musiikki, joka aina alkaa ihmisen ilmestyessä kuvioihin. Tämä musiikki ja kuva niitystä saa minut melkein sulkemaan silmät jännityksestä, ja toivomaan kohtauksen olevan jo ohi. Ihmisen teema-musiikki inspiroi aikoinaan John Williamsin säveltämään Tappajahain tunnusmusiikin. Toisin sanoen ilman Bambia meillä ei välttämättä olisi Tappajahaita. Niin pelottava se Bambikin on! 

Useimmille meistä Bambi on varmasti se elokuva, joka muistetaan lapsuudesta. Kenties elokuva on jäänyt mieleen traagisuutensa takia, tai kenties Bambi on ollut vain niin syötävän suloisen näköinen. Bambi on kuitenkin populaarikulttuurin kannalta tärkeä teos, ja sen ansioista moni sanookin peuroja Bambeiksi. Kaiken lisäksi avaruudessa killuu asteroidi, jonka nimi on Bambi (ja toinen nimeltään Thumper, Rumpali). Bambi on elokuva, joka jokaisen on pakko nähdä edes kerran elämässään. 

”Muista syödä vihreää, niin sinulle kasvaa isot jalat ja pitkät korvat. Mutta se maistuu tosi pahalta. Tuon viimeisen lauseen keksin itse.”
- Rumpali