Magic mirror on the wall... 9.

Tervetuloa seuraamaan viimeisen kerran tämän vuoden puolelle sijoittuvaa Ken on maassa kaunehin? -kilpailua. Tällä viikolla pudotusuhan alle joutuivat Nakoma, Marian ja Anita. Tuomari päätteli, että yksi äänistä oli tarkoitettu Marianille (jossa luki "Markan", mutta ketä muuta se voisi tarkoittaa?), mikä tarkoittaa sitä, että arvontaa ei tarvinnut suorittaa. Tällä viikolla kisasta putosi kettutyttömme Marian.

"Kyllähän tämä pudotus oli arvattavissa, olin niin monta viikkoa peränjälkeen pudotusuhan alla. Mielestäni onnistuin monissa kuvissani mainiosti, ja laitoin itseni täysillä peliin jokaisessa kuvassa. En olisi voinut tehdä mitään paremmin. Kisassa oli todella hauska olla mukana. Kyllähän minulle kuitenkin tulee haikea olo, kun kaikki hyvät ystävät ja kilpakumppanit pitää hyvästellä. Onneksi Robin on odottamassa minua kotona, ja pääsen hänen kanssaan pelaamaan sulkapalloa." Kiitos kisaan osallistumisesta, Marian-neito!

Sitten itse asiaan. Joulu on pian täällä, joten viikon kuva-aiheemme liittyy (löyhästi) jouluun. Joulua vietetään yleensä perheen ja tärkeiden ihmisten ympärillä. Niinpä tällä viikolla neidot saivat esitellä meille oman perheensä tai läheisiä ystäviään. Tällä kertaa emme hyväksyneet aviopuolisoja perheeksi, vaikka ne sellaiseen kuuluvatkin. Kilpailijat esittelevät meille kuvassaan mukana olevan tärkeän henkilön.

"Perheeni on minulle hyvin tärkeä. Isäni ja pikkuveljeni pitävät huolta perheemme maskuliinisuudesta. Valitsin kuvaan mukaani kuitenkin äitini, Elinorin. Suurimman osan ajasta äiti osaa olla tosi ärsyttävä. Hän haluaa minun käyttäytyvän kuin kunnon prinsesa, ja kieltää minulta kaiken hauskan. Mutta onhan äiti kuitenkin äitini, ja hyvin tärkeä ihminen minulle. Välitän äidistä paljon, ja osaa hän mukava ja kivakin olla. Vaikka äiti opettaa minulle tylsää prinsessan etikettiä, teemme hänen kanssaan myös hauskoja asioita. Käymme esimerkiksi metsässä ratsastamassa, juhlimme kaiken maailman juhlia ja kerromme toisillemme tarinoita. Kiitos äiti, että olet olemassa."

Aww! Vaikka Merida on aikaisemmin ollut varsin nihkeä suhtautumisessaan äitiinsä, kertoo tämä tarina ja kuva kuitenkin lämpimistä väleistä. Kuvassa näemme vihdoin Meridan sivuprofiilin. Neito katsoo hyvin innostuneena ja iloisena äitiään, ja äiti vastaa lämpimästi tyttärensä katseeseen. Kuningatar Elinorin käsi on Meridan olalla, mikä kertoo myös läheisyydestä. Kuva ei ole taiteellinen, vaikka Meridalta kahtena peräkkäisenä viikkona on saatu hyvinkin taitteellisia ja vakavia kuvia. Kuvasta välittyy kuitenkin juuri se lämpö ja onnellisuus, mitä viikon aihe ajoi takaa. Hyvä hyvä!

"Asun Keijupoukamassa, ja siellä minulla on paljon kavereita. Parhaat kaverini ovat Fawn, Silver, Rosetta ja Iridessa. Me kaikki omaamme erilaisia taitoja, joissa olemme parhaita. Yhdessä meistä koostuu siis voittamaton jengi! Ystäväni auttavat minua aina, kun tarvitsen apua. He tulevat myös lohduttamaan silloin, kun olen allapäin. Olemme kokeneet yhdessä monta seikkailua!"

Olipas Helinän puhe ystävistään melko yleistä ja onnellisen kuuloista. Jee! Kuvassa keijujen mielenkiinnon kohde on jossain vasemmalla kuvan ulkopuolella. Parin Helinän ystävän ilme näyttää melko pelottavalle, eikä Helinänkään suorituksessa ole juuri kehumista. Keijun suu on ihmeellisesti auki, ja jotenkin hänen jalkansa dominoivat kuvassa muuhun kehoon verrattuna. Ei ei ei, Helinän kuvat vaan huononevat huononemistaan...

"Isäni on minulle hyvin tärkeä. Kaikki sanovat, että olen tullut luonteeltani täysin häneen. Olemme molemmat todella kiinnostuneita luonnosta ja eläimistä, ja jotkut sanovat meidän molempien olevan vähän tärähtäneitä. Yritän ottaa tämän kohteliaisuutena. Isäni kanssa matkustin myös aikoinaan tutkimaan Afrikkaa, ilman hänen apuaan ja tukeaan en olisi koskaan uskaltanut lähteä matkalle! Olin myös todella kiitollinen siitä, että isä antoi minun jäädä Tarzanin luo viidakkoon, eikä pakottanut minua mukanaan Lontooseen. Tai itse asiassa isänikin päätti sitten lopulta jäädä viidakkoon kanssamme asumaan. Ehkä meissä molemmissa on siis heittäytymiskykyä. Olen kyllä oikea isän tyttö."

Tästä kuvasta välittyy isän ja tyttären välinen hellyys parhaimmillaan. Professori Porter nostaa tyttärensä leukaa ylöspäin ilmeisesti tarkoituksenaan kohottaa tämän itsetuntoa. Molemmilla Portereilla on kasvoillaan mitä hellin ilme, joka kertoo heidän väleistään paljon. Näemme ensimmäistä kertaa Janen sivuprofiilin, ja sen lisäksi näemme neidon ensimmäistä kertaa suu kiinni! Näky ei ole ollenkaan hullumpi. Kuvassa ei ole sitä liikkeen ja "tärähtäneisyyden" vaikutelmaa, mitä Janen edellisissä kuvissa on ollut. Kuva kuvaa pysähtynyttä, herkkää ja tärkeää hetkeä isän ja lapsen elämässä. Nappisuoritus Janelta!

"Kaikki maailman ihmiset ovat ystäviäni! On ihanaa, kun kuka tahansa voi rynnätä apuun auttamaan pahassa paikassa, ja kaikki sanovat niin ystävällisiä asioita toisilleen! Ah, niin se vain on! Kuvassa esiintyy ystäväni, vanha mummo, joka ystävällisesti neuvoi minulle tien toivomuslähteen luo. En voi kyllin kiittää häntä hänen avustaan. Toivomuslähteen luona toivoin kohtaavani rakkauden tämän kilpailun aikana. Olen aivan varma siitä, että toiveeni toteutuu!"

Giselle jatkaa tutunkuuloista haaveiluaan. On hyvä, että Giselle pystyy luottamaan ihmisiin ja pitämään heitä ystävinään, mutta eikös tämä nyt kuitenkin mene vähän yli??? Kuvassa esiintyvällä mummolla on oikein mairea hymy kasvoillaan. Giselle sen sijaan näyttää hämmästyneeltä. Neidon käsi rötköttää epämiellyttävän näköisesti mummon otteessa, ja toinen käsi on prinsessamaisesti sivulla. Jos suu olisi kiinni, olisi kuvassa ainesta johonkin. Kuvasta huomaa myös selvästi, että Giselle ja mummo ovat uusia tuttavuuksia, sillä samanlaista läheisyyden tunnetta kuvasta ei välity, kuin muiden tyttöjen kuvista. Minne katosi viime viikon mahtavuus?

"Paras ystäväni on Pocahontas. Olemme olleet ystäviä lapsuudesta lähtien, ja teemme asioita vieläkin yhdessä. Yhdessä teemme tietenkin heimomme askareita, keräämme maissia ja marjoja. Tykkäämme myös uinnista, kanootilla melomisesta ja metsässä seikkailemisesta. Välillä minusta tuntuu, että olen paljon järkevämpi kuin Pocahontas, ja joudunkin pitämään hänen tekemisiään usein silmällä. Olen vähän niinkuin Pocahontasin isosisko."

Nakoman kuvasta välittyy se riemu, mitä ystävysten välillä voi olla. Intiaanineidot ovat vedessä, ja he roiskuttelevat vettä toistensa päälle kuin pienet lapset. Näemme nyt lähietäisyydeltä Nakoman hiuslaitteen, ja kampaus vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselle. Nakoman hymy on kaunis, ja hänen käsiensä asennot loistavat. Tuntuu kuitenkin siltä, että viime vuoden kisassa kolmanneksi tullut Pocahontas varastaa show'n kuvassa. Pocahontas on kenties vielä Nakomaakin iloisempi ja taiteellisempi. Ei ole ihme, että hän pääsi viime vuonna niin pitkälle. Mutta ei Nakomankaan osuus kuvassa huono ole.

"Samassa taloudessa kanssani asuu kodinhoitajatar Hanna. Hanna on vähän kuin äiti minulle. Hän hoitaa ruoanlaiton ja siivouksen. Tämän lisäksi hän on erittäin rakas ystävä, joka jakaa kaikki ilon ja surun hetket kanssamme. Kahvittelemme usein yhdessä, neulomme yhdessä ja käytämme koiriamme kävelyllä. En osaa kuvitella elämää ilman Hannaa."

Hmm... Anitasta paljastuu uusia puolia hänen sanomisiaan lukiessaan. Kuvassa Anitalla on päällään taas somat silmälasinsa. Kuvauspaikka vaikuttaa tutulta, kuten myös kuvausrekvisiitta. Hanna on kuitenkin uutta, ja hän tuo Anitalle tarjottimella teetä ja leivoksia. Anita järjestelee vakavana papereitaan tyylikkässä asennossa istuen. Katsekontakti näillä kahdella naisella löytyy, muuten kuva ei kauheasti ilmennä heidän yhteistä iloaan. Anita oli tällä viikolla pudotusuhan alla, ja vaikka tämä kuva onkin tyylikäs, ei se ilmennä viikon aihetta ihan sataprosenttisesti. Ei voi mitään.


Tässä olivatkin sitten tämän viikon (ja vuoden) kuvat. Kuka näistä jäljellä olevista kuudesta neidosta tippuu ensi kerralla? Äänestäkää taas inhokkianne. Tällä kertaa äänestysaikaa onkin ihan runsaasti, sillä nyt tuomarilla ja myös kilpailijoilla alkaa joululoma. Kilpailijat pääsevätkin viettämään joulua kotiinsa, ja vain viisi heistä palaa ensi vuonna Suomeen jatkamaan kilpailua... Kilpailu jatkuu siis vuoden 2013 puolella. Seuraava jakso ilmestyy viimeistään viikolla 3, ehkä jo sitä edeltävällä viikolla. Ei siis muuta kuin hyvää joulua ja uutta vuotta koko Ken on maassa kaunehin? -tiimiltä!!!!

Magic mirror on the wall... 8.

Tuomarilla on ollut tänään hyvin kiireinen ja väsyttävä päivä, mutta eiköhän aina ole kuitenkin aikaa Ken on maassa kaunehin? -kilpailulle! Jiihaa! Kahdeksas jakso toiselta tuotantokaudelta alkaa NYT! Tällä viikolla pudotusuhan alle joutuivat jälleen Esmeralda ja Marian-neito. Kettutytön viehätysvoima puri vielä tällä viikolla, vaikka hän onkin kolmena edellisellä viikolla ollut pudotusuhan alla. Toisin sanoen seitsemäs (yllätys?)putoaja kisasta on Esmeralda.

"Kyllä minä sen ymmärrän, että tässä kisassa etsitään täydellistä blondia, joka täyttää kaikki miesten unelmanaisen kriteerit, ja tällaiset vähemmistökansalaisuuksien edustajat jäävät ihan huomiotta. En jaksa enää suuttua asiasta, olen pitänyt asiasta niin suurta mekkalaa kotimaassani. Sen sijaan olen asiasta todella surullinen. Eikös meidän kaikkien pitäisi olla lapsia maan? Onnea Nakomalle loppukisaan." Näin Esmeralda kritisoi kisaamme. Saanemme muistuttaa häntä siitä, että viime vuoden voittaja oli todellakin "blondi bimbo"... NOT!

Tällä viikolla alamme vaatia jäljellä olevilta seitsemältä neidolta enemmän. Aiemmin kisassa on harjoiteltu neitojen kasvojen ilme-kapasiteettia ottamalla kuvia, jotka ilmentävät iloa ja "hulluutta". Tällä viikolla ilmeily menee vaikeammalle tasolle, sillä teemana on pelko. HUI! Haluaisimme nähdä kilpailijoilta aitoa pelon tunnetta... emme tiedä miksi. Kai se auttaa kasvolihasten jumppaamisessa.

Anita näyttää kuvassa säikähtäneeltä. Hänen kätensä ovat nousseet teatraalisesti pään yläpuolelle, ja suu on apposen auki. Katsojalla tulee olo, kuin olisi teatterinäytöksessä. Kuvassa näkyy selvästi Anitan hoikka vyötärö, sinne mahtuisi varmasti enemmän ruokaa. Anitan silmistä kuvastuu pelko jotenkin kivasti. Muuten kuva on aivan liian ylinäytelty tuomarin makuun, Anitalta olisi odottanut tyylikkäämpää kuvaa. Kuva ei ole todellakaan Anitan parhaimmistoa!

Jane näyttää hyvin pelokkaalta kuvassaan. Kuvan toiselle puolelle voi oikein kuulla neidon kauhun kiljaisun. Kuvasta näkyy myös selvästi, mitä Jane on kauhistunut: takana hyppii hurjia paviaaneja! On hieno huomata, että Jane on muistanut pestä hampaansa, niin valkoinen hänen hammasrivinsä on. Vaikka kuva hurja ja pelottava onkin, jää siitä silti puuttumaan jotain... Kenties sitä jonkinlaista kauneutta ja tyylikkyyttä. Jane on näyttänyt meille, että hän osaa ottaa rennosti ja olla oma itsensä kameran edessä, nyt hän kaipaisi samaa eleganssia, kuin Anitassa (normaalisti) on. Ehkäpä näiden englantilaisten leidien pitäisi pitää toisilleen oppitunteja!

Merida saapuu hurmaamaan meidät taas käkkyrällä hiuspehkollaan. Kuva on hyvin pimeä, kenties pimeys pelottaa neitoa? Toisaalta hän vaikuttaa siltä, että pelkääkö mitään...? Merida on kyllä kehittynyt selvästi tässä viime viikkojen aikana. Neidon ilme on sekoitus hämmästystä, surua ja kaipaamaamme pelkoa. Kuvassa näkyy vain Meridan pää (kun hiukset peittävät olat), ja kuinka hyvin neito osaakaan ilmentää pelkoa pelkillä kasvoillaan! Kuvassa on sitä eleganssia ja taidetta, mitä kaipasimme edellisiltä kilpailijoilta. Meridan voittokulku jatkuu viime viikosta, sillä kuva on täydellinen!!! (Eräs asia vain tuomaria ärsyttää, nimittäin se, kun Meridan etuhiuskiehkura ei pysy paikoillaan ollenkaan, vaan on tärähtänyt aina jokaisessa kuvassa!)

Helinä palaa taas teatraalisten tyttöjen joukkoon. Ja Helinää täytyy heti alussa kritisoida siitä, että hän näyttää pikemminkin vihaiselta ja hämmästyneeltä kuin pelästyneeltä. Keijupölyä vain lentelee kaikkialla! Toisaalta Helinän hiukset ovat nousseet pystyyn, ja eikös se ole pelästymisen merkki...??? Tässä kuvassa keijun kasvot näyttävät kuitenkin suorastaan järkyttäville. Helinän kuvien taso on päässyt parin viime viikon aikana tippumaan. Yritähän päästä taas siivillesi, keiju, tai kylmä vesi odottaa!

Haaveileva neitomme Giselle ei varmasti haaveile ensirakkaudesta tässä kuvassa! Hän näyttää todella pelokkaalta! Puun oksisto -teema jatkuu viime viikolta, mutta tällä kertaa kuva on paljon parempi! Ilmiselvästi neito pelkää tippuvansa puusta alas. Pelko näkyy Gisellen kasvoilla, ja hänen kätensä ovat takertuneet tiukasti oksan ympärille. Keho on tavallaan käpertynyt pieneksi, mikä kertoo turvan hakemisesta tiukan paikan tullen. Oikein mahtava kuva, ei ollenkaan liian ylimenevä! Ja sivuprofiili on ihana! Hyvä, Giselle!

Ensimmäisellä viikolla Nakoman hymy näytti teennäiseltä. Tällä viikolla Nakoman pelko näyttää teennäiseltä. Silmät ovat kyllä pyöristyneet kauhusta hienosti, mutta suu on hyvin epämääräisen näköinen. Taustana on kolmatta viikkoa peränjälkeen maissipelto. Nyt kyllä alkaa kaipaamaan jonkinlaista vaihtelevuutta Nakomalta! Kuva on yksinkertaisesti huono!

Marian näyttää kuvassaan todella kauhistuneelta. Käsikin, tai käpäläkin on laitettu rintakehälle kovan järkytyksen takia, niinkuin hienon neidon kuuluukin laittaa. Marianin silmät ovat "hienon kauhistuneet", mutta suu on hänelläkin liian avonainen. Kuva on keskitasoa. Kolmen pudotusuhan jälkeen odottaisi kyllä, että Marian yrittäisi enemmän. No, olihan hänellä viime viikolla mainio kuva, mutta tason pitäisi pysyä tasaisena eikä pomppia ylös ja alas. Tällainen kuva tällä kertaa.

Tässä oli tämän viikon pelonsekainen kierros. Äänestäkääpä taas sitä kilpailijaa, jonka toivotte tippuvan. Ensi viikolla Ken on maassa kaunehin? -kisa saapuu ruutuihinne luultavasti vasta torstain puolella. Sen jälkeen kilpailu jääkin joulutauolle, mutta siitä lisää ensi viikolla. Siihen asti hei hei!

Saludos Amigos - elokuva-arvostelu

HUOM! Arvostelun alussa olen kertonut elokuvan juonen kursivoituna tekstinä. Jos et halua tietää juonipaljastuksia tai loppuhuipennusta, skippaa kursivoitu kohta ja mene suoraan "normaaliin" tekstiin. Lukemisen iloa! :)

Saludos Amigos alkaa siitä, kun videokameralla kuvataan, kuinka joukko animaattoreita nousee lentokoneeseen, joka lentää kohti Etelä-Amerikkaa. Matkan tarkoituksena on kerätä materiaalia animaatioita varten. Elävässä kuvassa näkyy mukana jopa itse Walt Disney! Kaikkien pienien animaatioiden väleissä näkyy kuvausta näistä animaattoreista, siitä kuinka he tutkivat Etelä-Amerikan maisemia ja kuinka he luonnostelevat animaatio-aiheita. 

Ensimmäisessä lyhyessä animaatiossa esiintyy Aku Ankka, joka lomailee turistina Titicaca-järvellä. Animaatiossa kerrotaan fakta-tietoja Perun ihmisten elämästä ja tavoista. Aku esittelee omalla tyylillään mm. itse Titicaca-järven, laaman ja paikallista käsityötä. 

Seuraava tarina kertoo urheasta postikoneesta, joka vie postia vuoriston yli. Tämän pienen lentokoneen äiti- ja isä-lentokone sairastuvat, joten pikku lentokone saa kunniatehtävän postin kuljettamiseen. Vaikeuksia matkalla aiheuttaa Aconcagua -vuori, mutta matka päättyy lopulta onnellisesti. 

Kolmas tarina kertoo pampaksen gauchosta, joka on Etelä-Amerikan vastine Pohjois-Amerikan cowboylle. Cowboyna animaatiossa esiintyy Hessu, joka tempaistaan etelään opettelemaan gauchon tavoille. Hessu pääsee pyydystämään strutsia (kyllä vain, tosin eteläamerikkalaista versiota), tanssimaan ja laulamaan ”ihania” lauluja ja satuloimaan hevosta. Lopuksi Hessu palautetaan takaisin pohjoiseen cowboyksi. 

Seuraavaksi päästään tunnelmalliseen tilaan, kun kauniin laulun aikana pensselit maalaavat kauniita maisemakuvia Brasiliasta. Tämän jälkeen tunnelma muuttuukin vähän riehakkaammaksi, kun Joe Carioca saapuu Aku Ankan luo, ja päättää näyttää tälle samban ihmemaan. Niin Aku ja Joe tanssahtelevat läpi Rion, ja tanssahtelevat ”ihanien”, oikeiden naisten seurassa sydän pamppaillen. Näihin tanssillisiin tunnelmiin elokuva sitten loppuukin. 

Saludos Amigos on yksi Disneyn elokuva, jota ei mielletä Disneyn klassikoksi, vaikka se sellainen onkin. Elokuvassa on Fantasian tavoin monta pientä tarinapätkää, jotka tällä kertaa yhdistyvät toisiinsa Latinalaisen Amerikan teemalla. Elokuvan alkuperäinen suomalainen nimi on Oppitunti, mikä kuulostaa todella typerältä. Nimi voi olla oikeutettu siinä mielessä, että elokuvassa tavallaan opetetaan Etelä-Amerikan elämää. Itse asiassa elokuvaa katsoessa olo tulee välillä liiankin oppituntimaiseksi, niin tarkkaan elokuvassa kuvataan esim. gauchoja ja Titicacan elämää. Kaipaisinkin elokuvaan hieman enemmän viihtyvyyttä. 

Saludos Amigos valmistui vuonna 1942, samana vuonna kuin Bambi. Elokuvantekijät tekivät 1941 matkan Etelä-Amerikkaan (jota elokuvassakin näytetään) tarkoituksenaan parantaa Yhdysvaltojen ja Latinalaisen Amerikan välejä. Osalla Etelä-Amerikan valtioiden johdosta oli läheiset suhteet natsi-Saksaan, ja Yhdysvaltojen hallitus halusi höllentää noita suhteita tuomalla maahan paikallisten suosikin, Mikki Hiiren! Kenties samasta syystä elokuvan ensi-ilta oli Rio de Janeirossa! Yhdysvalloissa elokuva koki ensi-iltansa vasta vuotta myöhemmin. Elokuva oli menestys, ja niin Disney päätti tehdä sille jatko-osan, The Three Caballeros -elokuvan. 

Saludos Amigos -elokuvan musiikki sai kolme Oscar-ehdokkuutta. Minun TOP-listoillani musiikki ei kuitenkaan saa hyviä sijoituspisteitä… :P Ensimmäinen laulu Saludos Amigos soi (yllätys yllätys) elokuvan alussa alkutekstien aikana. Toinen laulu, Jo soy, soi Hessun huulilta tämän ollessa gaucho. Aquarela do Brasil soi ennen Jose Cariocan saapumista vesivärien levittyessä Brasilian muotoihin. Kaipaisin näihin kappaleisiin enemmän jonkinasteista jämäkkyyttä. Ovat kappaleet ihan kuunneltavia, mutta eivät ihan minun tyylisiä. 

Vaikka Saludos Amigos -elokuvassa esiintyy mahtava Aku Ankka ja vitsikäs Hessu Hopo, on paras animaationpätkä silti tarina urheasta postikoneesta. Pienen lentokoneen tarina on elokuvassa ainoa, jossa on selkeä juoni alkuineen ja onnellisine loppuineen. Tässä pätkässä on myös vähiten fakta-ainesta. Lentokone on ainoa hahmo, johon minä voin samaistua. Aku on jotenkin liian aggressiivinen, ja Hessu on liian pöhkö. Lentokoneessa on lapsekkuutta, iloa ja ennen kaikkea suomalaista sisua! Go go! 

Saludos Amigos on elokuva, jota ei katsota viihdytystä saadakseen. Voisin kuvitella, että elokuvan pätkiä katsottaisiin koulussa maantiedon tunneilla, joilla käsitellään Etelä-Amerikkaa. On elokuva varmasti aikanaan saanut paljon hyvää aikaa Amerikkojen välisessä ystävyyssuhteessa, mutta perisuomalaiseen junttiin se ei tee vaikutusta.

Magic mirror on the wall... 7.

Ken on maassa kaunehin? on ruuduissanne jälleen! Jee jee! Tällä viikolla pudotusuhan alle joutuivat Eilonwy ja Marian-neito. Selvä äänien enemmistö meni kuitenkin Eilonwylle. Niinpä kuudentena putoajana joudumme hyvästelemään tämän englantilaisen prinsessan.

"Vai näin tässä kävi. En siis päässyt kisassa kovinkaan korkealle jalustalle. Ei se minua haittaa... Tärkeintähän on voitto, ei reilu peli. Eikun siis reilu peli, ei voitto. Mielestäni pelasin ihan reilusti. Tosin oli ihan epäreilua, että putosin vain sen takia, ettei tikkaria löytynyt mistään! En minä syönyt sitä, en ihan oikeasti syönyt! Se oli varmasti Esmeralda! Noh, en aio olla kuitenkaan huono häviäjä, enkä aio nyt alkaa itkeä. Onnea kaikille lopuille kilpailijoille!" Näin Eilonwy hyvästeli meidät.

Näiden tunnelmien jälkeen palatkaamme itse kisan pariin. Tällä viikolla kuvan aiheena on luonto. Pääosassa kuvassa on siis ihana luonto, ja neidot vain sattuvat olemaan siinä mukana. Kukin neito esittelee meille samalla oman tärkeän paikkansa luonnossa.

"Pieni on kaunista. Luonnossakin kaikkein kauneinta minusta on kasvit, niiden lehdet ja upeat kukat. Kultaisen leikkauksen näkeminen kaikkialla ympärillä on niin ihmeellistä! Monet luontokuvat kuvataan aina kaukaa, kauniista ja massiivisista maisemista. Lähikuvat ovat mielestäni aliarvostettuja, vaikka ne monesti ovatkin paljon nätimpiä, kuin joku Uluru tai Mount Rushmore."

Johtuukohan Helinän mielipide hänen pienestä koostaan? Hmm... Helinän kuvassa ruohonjuuritaso luonnosta tuodaan tosiaan näkyville. Helinä seisoo jonkin kasvin/puun lehdellä, ja hänen jaloissaan näkyy voikukan "siemenpallo". Helinällä on kaunis hymy kasvoillaan, ja hän kurkistaa hauskasti liaanien (?) välistä. Helinän ruumiin asento on kyllä jotenkin kömpelön näköinen, eikä siinä näy hänen normaalia viehkeyttään. Kuva on huonompi, kuin edellisten viikkojen, mutta ei se huono ole.

"Asun pölyisessä Lontoossa. Lähin luontopaikkani on Hyde Park, joka sijaitsee onneksi ihan naapurissamme. Käymme siellä koirien kanssa lenkillä joka päivä. On ihanaa, että kaupunkilainenkin pääsee nauttimaan vihreistä puista, pensaista, kukista ja muista luonnon antimista."

Anitan kuva on otettu kaukaa, ja siinä näkyy hienosti ero kaupungin ja puiston välillä. Kuvassa Anita taluttaa koiraansa Perditaa lenkille puistoon, ja naisen asento näyttää hyvin tyylikkäältä, kuten aina. Tietysti olisi mukavaa, jos Anitan kasvonpiirteistä saisi hieman paremmin selvän, mutta toisaalta viikon aiheena oli luontokuva, jossa neito on vain sivuosassa. Oikein on nätti kuva!

"Skotlannissa on paljon luontoa ja paljon ihania maisemia. Itse pidän kuitenkin eniten metsistä, ja niiden taianomaisesta tunnelmasta. Metsässä voin vaellella rauhassa ilman häiriötekijöitä, kuten hovia tai äitiä. Ja metsän tuoksu on niin huumaava, varsinkin sateen jälkeen!"

Nyt tuomarin täytyy sanoa, että Merida on vihdoin ja viimein räjäyttänyt jättipotin! Kuva on suorastaan täydellinen! Skotlannin synkkä metsä pääsee hienosti oikeuksiinsa tässä kuvassa, ja ruohot näyttävät todella eläviltä! Meridan asento on hieno. Neito on menossa metsään, mutta hän on kääntynyt katsomaan vienosti taakseen olkansa yli. Käkkärät hiukset vain hulmuavat liikkeen voimasta. Yksinkertaisuudessaan kuva on kaunis ja mahtava! Lisää tällaista, Merida!!! ... Näenkö oikein, vai onko kuvassa virvatulia...?

"Viidakossa on ihana asua. Siellä villi luonto ympäröi sinua koko ajan, ja taivaalta pääsee näkemään tähdet öisin. Tykkään tutkia viidakkoa, sen kaikkea elämää. Parhaiten paikasta toiseen kuljetaan liaaneja pitkin, se on myös ihan parasta huvia!"

Kuvassaan Jane näyttää, kuinka hauskaa on heilua liaaneilla. Kuvasta välittyykin vauhdin tunne ja aito ilo. Janen nurinkurinen hymy on kaunista katsottavaa, ja asennollaan hän näyttää meille akrobatia-taitojaan. Taustalla näkyy öinen viidakko, mutta todella epäselvästi. Kuvaa voisikin kritisoida siitä, että viikon aihe ei juurikaan toteudu siinä, sillä Jane on kuvassa pääosassa, kun pääosassa pitäisi olla luonto. Janen hymy kuitenkin pelastaa kuvan, ja tuomari antaa tällä kertaa Janelle anteeksi kuvan aiheettomuuden. Hieno kuva!

"Pariisissa ei ole kauheasti luontoa esillä, muuten kuin puistoissa. Ikävä kyllä siitä on tullut samanlainen kaupunki, kuin Lontoosta ja New Yorkista, yhhyh. Voisi kuitenkin sanoa, että kaupungin läpi virtaava Seine tuo luontoa kaupunkiin. Tykkäänkin oleilla paljon Seinen rannoilla, ja katsella ohi virtaavaa vesimassaa."

Esmeraldan kuvassa joki näkyy selvästi, tosin sen vesi on aika epäilyttävän tummaa. Kuvassa näkyy myös ruohoa, joka kuuluu luontoon, mutta myös massiivinen kivirakennelma, joka tuo ihmisen rakennusstruktuuria kuvaan. Kuvassa Esmeralda joko tuijottaa tiiviisti vettä, tai sitten hän on hyppäämässä veteen. Näemme, ettei neidolla ole kenkiä jalassa! Kuva on jotenkin kauhean synkkä, ja Esmeralda näyttää oudolta näin kaukaa katsottuna. Neidon seinää vasten nojaava käsi on luonnottomassa asennossa. Käyrä selkä tuo mieleen lähinnä Quasimodon. Kuvassa on paljon parannettavaa.

"Andalusia, kotimaani, on paikka ihana! Ah! Siellä metsää on silminkantamattomiin, vihreä on paljon vihreämpää kuin täällä ja järvet ovat paljon sinisempiä kuin täällä. Mutta se metsä... Puut ovat niin suuria, että syleillessäni niitä käteni eivät kosketa toisiinsa! Olisipa puita kanssani syleilemässä prinssi, jonka kanssa yhdessä ylettäisimme toistemme sormiin... Mutta ei! Nyt minun täytyy tyytyä vain kiipeilemiseen, yksin. Nyyh."

Giselle taitaa pitää luonnosta, mutta enemmän hänellä on muut asia mielessä... Tässä kuvassa Giselle kiipeää jossain lehtipuussa ketterästi kuin orava. Neidon asento ei ole mitenkään mairitteleva, eikä se sovi kauneuskilpailuun. Asento on liian "konttausmainen", ja oikean käden sormet harittavat epämääräisesti ja jäykästi eteenpäin. Lisäksi Gisellen ilme näyttää siltä, kuin hän olisi pelästynyt jotain. Aiheesta olisi saanut paljon paremman kuvan! Puun oksisto on kyllä hienon näköinen.

"Luonto on lähellä kyläämme, ja se ympäröi sitä joka puolelta. Ihana, hiljainen metsä pupuineen, ohi virtaava joki saukkoineen ja maissiviljelyksemme ovat osa jokapäiväistä elämäämme."

Aiemmin kisassa Nakoma on kertonut, että hän viettää suurimman osan ajastaan joen lähellä. Olisi voinut kuvitella, että hänen luontokuvansa liittyisi vahvasti jokeen, mutta ei. Nakoma valitsi taustakseen maissipellon, joka esiteltiin meille jo viime viikon kuvassa. Tuomari olisi kaivannut enemmän vaihtelua kuvien aiheessa, mutta onhan se maissipeltokin ihan nätti paikka. Kuvassa Nakoma seisoo maissipellon keskellä korin kanssa, ja hän on ilmeisesti palaamassa kotiin maissinkeruumatkalta. Idea on hyvä, toteutus ei. Nakoman asento on todella omituinen, ja hänen jalkansa näyttävät vain töröttävän kehon jatkeena. Myöskin kädet näyttävät ihmeellisille patukoille, jotka pitävät koria ilmassa. Sen sijaan Nakoman ilme on vakavuudessaan vaikuttava ja hieno. Jälleen kerran siis Nakoman kasvot toimivat, mutta keho ei. Aijaijaijai...

"Olen kotoisin Sherwoodin metsästä, joten eiköhän jo paikan nimikin kerro, että metsää riittää vaikka muille jakaa. Vietämme paljon aikaa Robinin kanssa metsässä kävellen, ja yöaikaan metsä on todella romanttinen! Siihen aikaan, kun Robin oli vielä lainsuojaton, oli metsä salainen kohtaamispaikkamme."

Marian-neito oli tällä viikolla pudotusuhan alla. Tällä kuvalla hän kuitenkin todistaa, että hänet kannatti pitää kisassa mukana. Kuva on todella kaunis ja romanttinen, ja sen nähdessään tekee mieli vain huokaista ihastuksesta. Marian on ottanut kuvaan mukaan rakkaan Robin Hoodinsa, ja he seisovat pienen puun alla romanttisesti. Täysikuu valaisee metsää, ja kuun säteet kimaltavat veden pinnasta. Näemme myös (vaaleanpunaisia?) tulikärpäsiä ilmassa. En yhtään ihmettele, miksi Marianin mielestä metsä on romanttinen paikka. Hyvä hyvä hyvä!


Aika monen kilpailijan lempipaikka luonnossa oli metsä. He taitavat tuntea olonsa sitten melko kotoisaksi Suomessa... hehheh! Kuvat olivat hienoja, ja osa neidoista ylsi huippusuoritukseen. Jee jee! Jäljellä on enää kahdeksan neitoa. Kuka heistä putoaa seuraavaksi? Sen näemme ensi viikolla. Ken on maassa kaunehin? -tiimin puolesta HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ KAIKILLE!!!!